5.4.2012

Miten voin tietää muista ihmisistä? Miten voin ylipäätään elää? Kun en tiedä itsekään mitään muuta kuin mitä olen kokemuksieni, yrittämisteni ja erehdysteni kautta oppinut. Elämä on mielestäni erittäin sekavaa. Kun kohtaan muita ihmisiä jokapäiväisessä elämässäni, mitä tiedän heistä muuta kuin sen mitä näen eli ulkokuoren. Heidän sisältöään ja toimintaansahan voin päätellä vain heidän edellisten tekojensa, toimiensa ja sanojensa perusteella. Tässäkin asiassa uskottelen, luulen ja teen olettamuksia. Ristiriitoja, elämä on täynnä ristiriitoja joka hetkessä. Teenkö näin jos ystäväni tekee noin. Sanonko noin jos hän sanoo näin. Elämä on täynnä valintoja, kaikkialla ympärillämme, joka hetkessä, aina ja kaikkialla. Valinnat alkavat jo aivan lapsuudestamme, heti kun tiedostamme ympärillämme tapahtuvia asioita. Siitä alkaa oma elämämme, olemme itse vastuussa valinnoistamme ja niistä seuraavista tapahtumista. Ensimmäisestä tiedostamisen hetkestä aina kuolemaamme saakka elämä on kokonaisuus kaikkea, jossa suuressa osassa on meidän valintojemme tulos, kokonaisuus elämän sattumanvaraisuutta, tiedostamattomia elämisen suuntaviivoja, elämän perusrakenteita, yllätyksellisyyttä, välittömyyttä ja omien valintojemme, elämän lainalaisuuksien sekä muiden ihmisten halujen seurauksena tapahtuvia asioita. Ihminen ei voi kuin arvailla ja olettaa tulevaa elämäänsä, piirtää suuntaviivoja elämäänsä unelmiensa ja tavoitteidensa avulla. Tulevaisuus on täynnä yllätyksellisyyttä. Jos ihmisellä ei ole mitään muuta odottamisen aihetta tulevaisuudessa, niin odottakoot edes yllätyksiä, äkillisiä elämänmuutoksia jotka ohjaavat elämäämme ja antavat sille sisältöä. Pitäköön tietoisuus mahdollisista tulevaisuuden yllätyksellisyyksistä ja mahdollisuuksista hänet kiinni elämässä. Ovatko nämä yllätykset elämän sattumanvaraisuutta, kohtaloa vai jotain muuta? En voi tietää kuin itseni, ja itsenikin vain osittain. Tyhjentävä tiedostaminen.

Onko mikään varmaa? Jos tänään herään ja katson huoneeni kattoa tiedostaen mitä ja missä olen, ei ole mitään takeita että huomenaamunakin tilanne on sama. Voin olla missä vain ja mikä vain, milloin vain ja miten vain, periaatteessa. Korostan tietämättömyyden ja tiedostamattomuuden merkitystä elämässäni, mikä on varmaa… En minä, ei toiset, ei ympäristö ympärilläni eikä edes tietoisuus sisälläni? Varmaa on vain muutos, liike, jatkumo. Mielestäni on nurinkurista ihmisten luulo omasta kaikkitietävyydestään tiedostamattomuuden pohjan päälle rakennettuna. Loppupäätelmäni päättyy aina tietoon siitä, etten oikeastaan tiedä mistään mitään, kun yritän saada jotain pysyvää tietoisuuteeni. Mitä sanon, mitä teen, mitä ajattelen, miten ajattelen, miten toteutan? Ja kun ihmisiä on x määrä yksilöitä maapallolla, niin näiden kaikkien elämästä syntyy lukematon määrä erilaisia ajatuksia, tekoja, toimia, tavoitteita, unelmia, iloa, onnellisuutta, pettymyksiä, surua, elämää ja kuolemaa. Elämän monimuotoisuutta, erilaisuutta, luonnon ja elämän jatkumoa. Kun ajatus syntyy mieleeni, kehoni on tarkoitus toteuttaa se rohkeuden avulla.

Ajatus ja toiminta, ne ovat yhdessä. Lopputulos, tapahtuma, sitä ei ole ilman toimintaa ja toimintaa ei ole ilman ajatusta. Jollei ole toista, myös toinen jää toteutumatta. Elämän symbioosi. Ilman ajatusta ei ole toimintaa, ilman toimintaa voi olla ajatus muttei tapahtumaa, toivottua lopputulosta. Toiminta täydentää ajatuksen, se tekee sen konkreettiseksi. Rohkeus on tässä välikappaleena, instrumenttina toiminnassa. Ajatus, rohkeus, toiminta, jos joku näistä puuttuu, tavoite eli tietty tapahtuma jää toteutumatta. Joten alleviivaan rohkeuden osuutta ihmiselämässä, rohkeutta tehdä ja toteuttaa itseämme. Rohkeutta seurata itseään ja täydentää ajatukset toiminnaksi. Ilmiö on kaikkialla ympärillämme, osa minuuttamme ja elämäämme, jokapäiväinen osa elämässämme. Ensin syntyy ajatus jostain, sitten tulee mielestäni haastavin osuus, rohkeuden kerääminen ja päätös toiminnasta. Päätös toiminnasta toteuttaa laukaisee itse toiminnan ja tästä lähtien toimintamme on peruuttamatonta. Toiminta, jonka päätämme toteuttaa, vaikuttaa elämän jatkumoon ja näkyy ympäristöllemme. Toteuttamisen päätökseen asti voimme peruuttaa ajatuksemme ja jättää toiminnan toteuttamatta. Se osuus tapahtuu tietoisuudessamme, sisällämme. Mutta päätöksen jälkeen kaikki on peruuttamatonta, sen hetken jälkeen vaikutamme maailmaan ja jatkumoon.

Toteuttamisella tähtäämme haluamaamme lopputulokseen, tiettyyn tapahtumaan. Tapahtuma voi olla joko positiivinen eli haluamamme kaltainen tai negatiivinen. Siinä on riski, riski on kaikkialla ympärillämme, emme pääse karkuun sitä minnekään. Riski ja jännitys ja niiden kohtaamiseen vaadittava rohkeus, ne ovat tietoisuutemme peruselementtejä, kaikkialla läsnä. Joten miksi karttaa niitä, miksi pelätä hetkellistä epämukavuuden ja jännityksen tunnetta joka on välttämätön edellytys toivomallemme tarpeemme tyydyttävälle tapahtumalla. Ne ovat tarvittava aines matkallamme kohti itsemme toteuttamista, minuutemme toteutumista ja potentiaalimme täyttymistä. Joten miksi vältellä niitä? Rohkeasti kohti omaa elämää ja päätöksiä toiminnasta, kohti tapahtumia, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia, aina kun pääsemme tapahtumaan asti on tapahtunut muutosta, elämän jatkumo toteutuu tapahtumien kautta. Tapahtumia tapahtuu koko ajan kaikkialla ympärillämme. Kaikki mitä teemme on tapahtuma, vain rohkeuden ja riskin osuus ovat vaihtelevia, muuttuvia. Kun syön, se on tapahtuma, kun nukun, se on tapahtuma, kun hyppään benji- hypyn, se on tapahtuma, kun haen kaunista neitoa tanssiin, se on tapahtuma. Tapahtumat ovat välttämättömiä, vain rohkeuden ja riskin osuus niissä vaihtelee ja yleisesti ottaen mitä suurempi riski ja mitä enemmän rohkeutta tapahtumaan tarvitaan, sitä suuremmat ovat positiiviset tai negatiiviset vaikutukset itse tapahtumassa, sitä suurempi on potentiaalimme täyttymisen mahdollisuus.