”Oma” elämämme ja ”omat” tunteemme? Jos kerran emme ole voineet itse vaikuttaa minkälaisiksi olemme syntyneet tähän maailmaan, onko mikään meissä meidän ”omaamme”? Kaikki on jo ennalta määrättyä omissa geeneissämme ja olemuksessamme. Vanhempamme osaltaan osatekijöinä ovat määränneet kaiken elämässämme, oman minuutemme sekä omat tulevat tekomme jo silloin kun ovat yhtyneet ja laittaneet uuden elämän alulle. Kaikki on ennalta määritelty jo geeneissämme tai ”elämän hengessämme”, joka meihin on istutettu. Emme pääse itsemme ulkopuolelle, olemme kuin ympyrä jonka sisältä ei ole ulospääsytietä. Vaikka kuinka yritämme luoda uutta, uusia ajatuksia ja tekoja niin kaikki on valmiina potentiaalissamme ympyrän sisällä. Emme pääse itsemme ulkopuolelle mitenkään, se on mahdotonta. Meihin on istutettu minuutemme siemen ja vaikka siemen muuttuisikin matkamme aikana, ympäristöllämme sekä ympärillämme elävillä muilla ihmisillä on potentiaalia muuttaa sitä, niin ei siemen itsessään katoa minnekään. Eli väitän että ”elämän henki” vanhempiemme kautta on määrännyt meidän elämään juuri tällä tavalla juuri tässä paikassa ja tässä hetkessä. Kaikki tulevat tekomme ja ajatuksemme ovat jo ennalta määrätyt omassa itseydessämme. Emme pääse itsestämme ja minuudestamme pois tai itseämme karkuun, olemme ympyrän sisässä, omassa minuudessamme kuolemaamme asti. Kuoleman jälkeisestä ei sitten kukaan tiedäkään…
 
Kun puhutaan yleisistä, universaaleista tunteista kuten vaikkapa rakkaus tai onnellisuus, niin kuinka itse tiedämme miltä ne meissä itsessämme tuntuvat? Onnellisuudesta puhutaan ihmisen elämän perimmäisenä päämääränä, mutta miltä onnellisuus sitten tuntuu sisällämme? Rakkauden sanotaan olevan kaikista tunteista kaunein ja voimakkain, mutta milloin tiedän olevani rakastunut? Tässä vaiheessa kirjoittajan on tunnustettava että jos kirjoitan tuntemuksista kritisoivasti niin ehkä en tällaisia tuntemuksia ole tuntenut tähän mennessä, ehkä en ole koskaan ollut rakastunut tai onnellinen? Mutta pääpainon kirjoituksessani haluankin antaa kaikelle yksilöllisyydelle tunteiden tuntemisessa sekä elämässä yleensäkin. Uskon että kaikki tunteet ja tuntemukset ovat yksilöllisiä, vain kantajalleen tarkoitettuja. Ne syntyvät sisällämme, omassa minuudessamme joten siksi meidän täytyykin löytää ne sisältämme. Ei onnellisuudentunne tule jostain tuolta kaukaa ulkopuolelta, vaan se syntyy sisällämme omassa tietoisuudessamme oman ajattelutyömme tuloksena. Onnellisuus on valinta, se on mahdollista kaikille. Jos haluat olla onnellinen, pystyt olemaan onnellinen... Vain keinot muuttuvat joilla onnellisuutta yritämme tavoitella. En usko että aito onnellisuus syntyy materialismin keinoin ja sen tuloksena. Aito onnellisuus syntyy sisällämme, tyytyminen tähän hetkeen ja tähän olotilaan ja kaikkien asioiden tiedostaminen, joista täytyy olla kiitollinen auttavat onnellisuuden löytymisessä. Kaikki tunteet ja tuntemukset ovat yksilöllisiä kantajalleen. Rakkauden tunnekin syntyy sisällämme, rakkauttakin on niin monenlaista. Turha tavoitella tunteita jostain mystisestä kaukaisuudesta, ne löytyvät sisältämme, omasta minuudestamme ja tietoisuudestamme. Joten olkamme kiitollisia siitä, mitä olemme ja mitä omasta minuudestamme löydämme.
 
Ihminen, niin kuin kaikki muutkin elävät olennot omien vaistojensa, viettiensä ja halujensa toteuttajana ja ”vankina”. Olemme omassa itsessämme sekä minuudessamme kuin vankilassa, olemme omien halujemme mielivallan alaisuudessa. Tietenkin pystymme jonkin verran vaikuttamaan omiin haluihimme ja tuntemuksiimme mutta vain rajallisesti, uskon niin. Toteutamme joka päivä omia vaistojamme ja halujamme, jotka ovat kulkeutuneet meihin omissa geeneissämme elämän alkuajoista saakka. Selviytymisviettejämme ja tuntemuksiamme, jotka pitävät meidät hengissä. Ruokimme omaa itseämme hengissä pitävää koneistoamme, harrastamme yhdyntää omien geeniemme lisääntymistarkoituksessa, toimimme niin kuin toimimme erilaisissa tilanteissa joita kohtaamme, jotta selviäisimme itse hengissä sekä eteenpäin elämässämme jne. Olemme vankeina omassa kehossamme ja mielessämme. Uskon että meille on annettu myös tietoisuus, elämän henki, sielu tai mitä termiä kukin haluaa käyttääkin, jonka kautta olemme yhteydessä elämän henkeen, joka on kaikkialla vaikuttava alkuvoima ja toimija. Elämän henki on itse kullekin antanut elämämme syntymässämme. Emme ole kiitollisuudenvelassa millekään muulle kuin tälle elämän hengelle, jolta olemme saaneet kaiken mitä olemme. Toivon sekä pyrin myös uskomaan, että tämä henki ohjaa elämäämme joka hetki, kaikella on tarkoituksensa ja meillä kaikilla joku merkitys täällä maailmassa, että emme ole sitten lopultakaan yksin. Meidän tietoisuutemme ja ajatuksemme ovat vain vajavaisia ymmärtämään Elämän henkeä ja sen toimintaa, niin kuin olemme ihmisinäkin.
 
Ihmisessä on siis kaksi puolta, tietoisuus ja ruumis. Henkinen ja fyysinen, immateriaalinen ja materiaalinen, aineeton ja aineellinen… Nämä kaksi puolta ovat meissä itsessämme ja tilanteesta riippuu kumpaa käytämme sekä kummalle annamme vallan toimia kussakin tilanteessa. Olemme silti vankeina omassa minuudessamme ja tietoisuudessamme, emme voi olla kukaan muu kuin me itse. Se on mahdotonta. Olemme yhtä, yksi ja sama, elämämme loppuun saakka. Toteutamme vain itseämme, sellaisina kuin meidät on elämään heitetty. Uskon myös että ympäristöllä ja ympärillämme elävillä muilla ihmisillä on muutosvoimaa ja potentiaalia muuttaa ihmistä, jopa lopullisesti. Lopputulos voi siis olla mitä vain? Uskon silti että itsetutkiskelulla ja itsetuntemuksen lisäämisellä voi löytää oman aidon minuutensa, milloin vain, missä vain. Sekin riippuu meistä itsestämme, tiedostammeko halumme löytää aidon minuutemme vai elämmekö vain pinnallista elämää tässä pinnallisessa maailmassa…
 
Olen kirjoittanut paljon oman itsensä seuraamisen tärkeydestä ja siitä, kuinka sillä tavoin uskon että voi löytää aidon minuutensa ja onnellisuuden. Mistä silti tiedämme, milloin seuraamme aitoa itseämme ja kuinka meidän pitäisi elää ja toimia kussakin tilanteessa, jotta toteuttaisimme itseämme? Uskon että meille on annettu ratkaisu tähän ”ongelmaan” omissa tunteissamme. Kun seuraamme omia aitoja sisäisiä tuntemuksiamme ja tunteitamme, emme voi olla eksyksissä. Jos taas ajaudumme tilanteisiin, jotka tuntuvat erittäin epämukavilta ja vastoin omia tuntemuksiamme olevilta, voimme syyttää vain itseämme niistä. Emme ole silloin toteuttaneet aitoa omaa minuuttamme. Sisäiset tunteet ja aidot tuntemukset kertovat minne päin meidän pitää kulkea ja kuinka toimia kussakin tilanteessa, jos joudumme usein epämiellyttäviin tilanteisiin tai paikkoihin niin emme ole seuranneet aitoja tunteitamme jokaisessa hetkessä. Tunteet ja tuntemukset ovat kuin meille annettu ohjenuora, kuinka elää ja toimia ”oikein”, jotta toteuttaisimme aitoa itseämme ja emme joutuisi turhiin hankaluuksiin ja ongelmiin. Valinta on tietenkin meidän itse tehtävä…
 
Kun suurissa maailmanuskonnoissa puhutaan taivaasta tai tuonpuoleisesta kuolemanjälkeisestä elämästä, niin miksi meidän täytyy odottaa kuolemaa, jotta pääsemme tuonpuoleiseen? Miksi meidän täytyy odottaa, koko elämämme ja ”uhrata” se toimimalla tiettyjen ohjeiden mukaan, joilla pääsy taivaaseen mahdollistuu? Odottaa koko elämämme ja lopulta kun kuolemme, mitä tapahtuu? Entäpä jos taivas onkin maan päällä, taivas on jokapäiväinen elämämme? Olemme taivaassa jo, meille on annettu elämän lahja tietyksi ajaksi käyttöömme. Olemme taivaassa. Olemme vapaita tekemään mitä haluamme ja olemaan onnellisia. Elämän henki on antanut meille kaikilla kaiken tarvitsemamme omaan elämäämme, miksi odottaisimme kuolemaa jos voimme saavuttaa onnellisuuden ja vapauden jo nyt? Meille on annettu elämä käyttöömme, meistä riippuu kuinka sen käytämme. Mielestäni on järjetöntä elää elämänsä tiettyjen ohjeiden ja neuvojen mukaan ja odottaa tuonpuoleista ”parempaa” elämää. Synnyimme jo valmiiksi taivaaseen, Elämän henki on antanut meille kaiken tarvitsemamme ollaksemme onnellisia. Joten keskittykäämme tähän hetkeen, meihin itseemme ja muihin ihmisiin sekä maailmaan, meillä ei muuta ole. Pyrkikäämme jakamaan rakkautta, iloa ja onnellisuutta kaikkien kanssa joka hetki jokaisessa tilanteessa, meillä ei muuta ole, vain tämä hetki on varmaa.
 
Itse en ainakaan tällä hetkellä koe itseäni kovin uskonnolliseksi ihmiseksi, ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Mielestäni meihin kasvatettu ja aivopesty ”uskonto” ihmisen sisäisenä eettisenä koodina on erittäin hyvä rauhan ja järjestyksen, kuin myös vaikkapa jonkin/ jonkun mielivallan ylläpitäjä, tarkkailemme itse itseämme ja tekemisiämme, koska meille uskotellaan että meitä tarkkaillaan salaisesti jostain korkeuksista. Tästä voi kaikki vetää omat johtopäätöksensä miksi uskontoja lopulta onkaan olemassa… Mutta uskon silti Elämän henkeen, joka meissä kaikissa vaikuttaa ja joka on meille kaiken antanut, joka pitää kaikkea elävää yllä. Vasta kuolema todella näyttää totuuden tuonpuoleisen mahdollisesta olemassaolosta.
 
Pahin riivaajani olen minä itse.
 
Mieli on voima.
 
Tässä hetkessä on kaiken potentiaali.
 
Raha on kehityksen (osa)motiivi?
 
Ihmisellä on muutosvoimaa ja potentiaalia, niin hyvään kuin pahaankin…
 
Viha, ärsytys, turhautuminen sekä halu ovat kaikki muutoksen sekä toiminnan potentiaalia.
 
Olemme kaikki Elämän luomuksia, voimme kiittää ja syyttää vain Elämää sekä omaa itseämme.
 
Rohkeus, riski ja päättäväisyys ovat kaikki välttämättömiä muutoksen tekemiseen.
 
Joka hetki täytyy olla valmis kuolemaan oman elämänsä sekä oman itsensä toteuttamisen puolesta.
 
Ihminen on aina valmis, ihminen ei ole koskaan valmis.
 
Ihmisellä on hyvä ja paha puolensa, tilanteesta ja ihmisestä riippuu kumpaa puoltansa kussakin tilanteessa käyttää.
 
Olet täysin vapaa tekemään mitä ikinä haluat.
 
Riski on otettava ja seurattava itseään ja omia halujaan.
 
Riski ja kuolema ovat läsnä koko ajan kaikkialla, ihmiset eivät vain halua myöntää itselleen sen olemassaoloa.
 
Se joka elämänsä kadottaa, se elämän löytää?
 
Elämäämme ohjaa Elämän henki tai jokin suurempi voima? Emme pysty näkemään emmekä kokemaan sitä kuin vain hengellämme, tietoisuudellamme ja sielullamme.
 
Olemme elämässämme odottamisen ja toiminnan ahdistustilassa, odotammeko ja turhaudumme sekä katkeroidumme vai otammeko riskin ja toimimme?
 
Välillä en oikein jaksaisi elää ja olla oma itseni omassa minuudessani…
 
Minä olen tärkein minulle, Sinä olet tärkein sinulle.
 
Tavoitteeni on olla aito, ehyt, kokonainen yksi ihminen, siihen pyrin kaikilla toimillani. Aito itseni aidossa kehossani, kiittäen Elämän henkeä jokaisesta hetkestä ja kokemuksesta jonka saan elää ja kokea.
 
Jos ihmisen syvällinen puoli ei ole kunnossa, niin se näkyy monessa pinnallisessa jokapäiväisessä asiassa sekä toiminnassa. Itsetuntemuksenkin kasvaessa sekä sen lisääntyessä esiintyy kasvukipuja ihmisen toiminnassa. Itsetuntemuksen tie ei ole helppo, se vaatii paljon rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ihmisen elämän tärkein asia on keskittyä tekemään itsestään ehyt ja kokonainen, niin henkisesti kuin fyysisestikin terve ihminen. Puhdasta elämää omina itsenämme, Pura vida!