31.3.2012

Elämä, suurin mysteeri kautta aikojen. Elämän tarkoitus, mikä se on. Siihen ihmiskunta ja ihmisyksilöt ovat kaikkina aikoina etsineet vastausta. Muistan kuinka muutama vuosi sitten kaipasin vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Miksi kukaan ei ole kirjoittanut käyttöohjeita kuinka elää ja olla ja kuinka löytää sisäinen rauha ja onnellisuuden olotila, jonkinlainen täyttymys? Muistan kun olin 13–14 vuotias ja aloin kyseenalaistaa elämän itsestäänselvyyksiä, kuka minä olen, mikä olen, missä olen, kuinka olen, milloin olen?

 

Peruslähtökohdaksi päädyin tilanteeseen missä tajusin että en oikeastaankaan tiedä mistään mitään, en pienintäkään asiaa. Vain omien kokemuksieni kautta saavutetut asiat pystyin järkeellistämään jollain tavoin. Täytyykö jokaisen ihmisen tehdä oma maailmansa, löytää omat luonteenpiirteensä, laittaa asiat oikeille paikoilleen ja antaa asioille omat merkityksensä. Eikö ihmismielissä ole mitään samankaltaisuuksia tai lainalaisuuksia? Mielestäni samankaltaisuuksia täytyy olla, jotain samaa kaikissa mielissä johon tarttua.

 

Olen omien kokemusteni ja päätelmieni kautta mielestäni löytänyt onnellisuuden reseptin, joka käy kaikille. Ensinnäkin ihmisen täytyy tuntea itsensä. Elämä on lahja joltain/ jostain. Kaikki on meille annettu, emme ole saaneet päättää minne synnymme, minkälainen ulkonäkö, koko, pituus, luonteenpiirteet, tietoisuus, perhe ja sukulaiset meille annetaan. Ei meiltä kysytty haluanko syntyä rikkaaseen yläluokkaan vaiko köyhälistöön. Emme ole saaneet päättää elämästämme. Meidän tehtäväksemme on jätetty itseemme tutustuminen ja lahjamme hyväksikäyttö. Ihmisen täytyy tutustua itseensä, tietää omat mieltymyksensä ja paheensa, oma ulkonäkönsä ja tapansa puhua. Kaikki, mitä tiedettävissä on omasta itsestämme. Tämä on pitkä matka. Ja kun olemme saaneet jotain selville, niin sitten voimme käyttää sitä hyväksemme, toteuttaa itseämme, lahjaamme. Ei ole olemassa mittaria, jolla mitataan ihmisten minuutta.

 

Ihmisyksilö vertaa itseään jatkuvasti ympäristöönsä, muihin ihmisiin. Joten miten voin verrata omaa perimmäistä minuuttani muiden minuuteen? Miten sijoittaudun ihmisten arvoasteikolle? Ihmisten menneitä tekoja tarkastelemalla voidaan raapaista heidän minuuttaan edes hiukan. Mutta sekin päätelmä voi hyvin olla vääräkin. Kuinka vertailla ihmisyyttä? Aidointa tietoisuuttamme? Uskon että ei mitenkään. Täytyy olla rohkeutta tutustua omaan aitoon itseensä ja seurata sen viitoittamaa tietä. Se on ainoa ratkaisu. Ehkä kuoleman jälkeen syvimmät olemuksemme tulevat esiin viimeisellä tuomiolla, kuka tietää… Mielestäni minuuden alemmuuskompleksi verrattuna muihin ihmisiin estää toiminnan, elämän. Elämä on syntymän ja kuoleman välinen matka ihmiseen itseensä. Mielestäni on erittäin nurinkurista ettemme tunne itseämme. Esimerkkinä meille annettu keho, kuinka se toimii? Sydän pumppaa ja keuhkot ottavat happea mutta kuinkas kaikki muu. Se on elämämme fyysinen puoli mutta emme edes tiedä sen toimintatapoja ja mekanismeja ja vieläpä tuhoamme sitä tietämättömyyttämme kaikenlaisilla myrkyillä ympäristöstämme.

 

Mielestäni ihmisessä on kaksi puolta, ruumis ja keho sekä henki ja tietoisuus. Olemme symbioosissa ruumiimme kanssa. Kaikki mitä me ajattelemme vaikuttaa fyysisesti kehossamme. Ja toisinpäin. Mutta aito elämä asuu silti sisällämme, olemme yhteydessä maailmaan tietoisuudellamme. Aito elämä asuu sisällämme. Ruumis ilman tietoisuutta on pelkkää lihaa, ei ole ruumista ilman henkeä, ei ole olemassa ihmistä jos tietoisuus puuttuu. Ympäristöstämme saamme koko ajan uutta tietoa ja informaatiota ja käsittelemme sitä koko ajan mielessämme, joko tietoisesti tai tiedostamatta.

 

Katsoessamme erimerkiksi uutisia jostain merkkihenkilöstä tai kuuluisuudesta, mieleemme tulee ajatus että miksi hän ja miksen minä. Jos joku on saavuttanut teoillaan ja tekemisillään jotain suurta, niin kysymme mitä hän on tehnyt mitä minä en. Odotamme sisällämme tapahtuvan jotain että voimme tehdä jotain uutta minkä sitten luulemme tuovan sitä kaivamaamme huomiota muilta ihmisiltä. Minäkin odotan tapahtuvan jotain sisälläni, saavani jostain jotain salaista tietoa, ajatuksen tulevan yhtäkkiä päähäni ja muuttavan elämäni. Odotamme niin kauan kunnes huomaamme olevan kuolinvuoteellamme, katkeroituneena elämälle ja kysyvämme ”miksei mitään sitten tapahtunutkaan, missä oli se tapahtuma jonka piti muuttaa elämäni”? Salaisuus onkin odotuksen lopettamisessa. Odotus kestää vain siihen hetkeen saakka kunnes päätämme toimia. Ei tule mitään salaista tietoa ja yllättävää julkisuutta yllättävällä hetkellä x jota salaisissa haaveissani odotan. Kun ajattelen tätä asiaa, mieleeni nousee jopa pienoinen pettymys. ”Tässäkö tämä kaikki nyt onkin, tältäkö se nyt tuntuukin?”. Oikeastaan odottamisen tuoma mielihyvä on suurempi kuin itse toteuttamisen.

 

 

Minäkin rakastan asettaa tavoitteita elämälleni ja leikkiä tietoisuudellani, miltä se tuntuu ja mitä silloin tapahtuu kun saavutan ”sen” jonkun. Elämän nurinkurisuutta jälleen kerran. Tarkoitan näillä ajatuksilla sitä, että lopeta odottaminen, kerää rohkeutesi ja toimi ja kun olet tavoitteesi saavuttanut, elämä kyllä pitää huolen siitä että syntyy uusia tavoitteita joita kohti kulkea. Kaikki on valmista, kysymys on vain tunnetko tien sinne eli itsesi? Toimi. Rauhoitu. Tutki mieltäsi, anna sille aikaa. Luovuus tarvitsee vapautta kaikesta. Älä rajoita ajatuksiasi millään tavoin, kaikki ajatukset jotka syntyvät tulevat jostain syvemmältä. Olen miettinyt paljon omien ajatuksieni lähtöpaikkoja, tulevatko ajatukset omasta aidosta itsestäni vai toisten ihmisten muuttamasta ”ihmisestä”? Kun ajatus syntyy, onko sen syntypaikka aito minuuteni vai esimerkiksi kasvatuksen muuttama ”toinen ihminen”. Itsensä läpikotaisin tunteminen vie x verran aikaa. Ei voi sanoa milloin tunnen itseni täysin, milloin olen valmis. Omalla kohdallani en usko että tulen tuntemaan itseni läpikotaisin koskaan. Kuka tietää? En usko että aikani maan päällä riittää siihen. Turhauttavaa? Ehkä hieman mutta myös jollain tavalla inhimillistä. Se antaa sisäistä rauhaa tiedostaessani että ei ole kiire minnekään, en pääse kuitenkaan perille. Itse matka on tärkein ja matkalla tapahtuvat asiat sekä tapaamani ihmiset.