Odottaminen sekä uusien asioiden sekä tapahtumien, tulevan odottelu. Mikä merkitys odottamisella on ihmisen elämässä? Ensi ajatukselta ei suurikaan, mutta kun aihetta lähestyy tarkemmin, niin huomaakin että sehän täyttää elämämme täysin. Tänään töissä pyrin miettimään mikä onkaan oikein elämän perusolemus, minkälaisessa olotilassa vietän suurimman osan ajastani? Elämän perusolemuksena ahdistus, jota jotkut filosofit perusolemukseksi arvioivat, ei oikein tunnu oikealta. En tunne oloani ahdistuneeksi, vaikka jotkut asiat kyllä mieltäni ahdistavatkin, luonnollisesti. Sitten otin ajatteluuni mukaan aika- perspektiivin. Minähän odotan koko ajan jotain, olen suurimman osan ajastani odottavassa tilassa! Odotan seuraavaa teehetkeä, töistä pois pääsemistä, ruokailua asunnolla, uuden kännykän ostamista, tulevan viikonlopun musiikkifestivaaleja, kuukauden päästä alkavaa laskuvarjohypyn alkeiskurssia jne jne jne. Lista on likipitäen loputon!
 
Olen koko ajan odottavassa tilassa, odotan sekä keskityn likipitäen koko ajan johonkin muuhun kuin tähän juuri tapahtuvaan hetkeen, tulevaan. Mutta kuinka voin odottaa sellaista hetkeä, jota ei ole olemassa? Miksi odotan jotain tulevaa mahdollista hetkeä, jos minulla on vain tämä hetki? Odotan siis tyhjyyttä, ainut konkreettinen asia tulevasta on mielikuva ajatuksissani tästä tapahtumasta. On järjetöntä odottaa tulevaa, jos ei ole olemassa kuin tämä hetki. Huomioni on koko ajan suunnattuna tulevaan, en arvosta tätä hetkeä ollenkaan vaikka se on kaikki mitä minulla on, nurinkurista. En arvosta sitä, mitä minulla on. Arvostan vain tyhjyyttä, tulevaa, mielikuvia pääni sisällä kuinka kuvittelen asioiden sitten tapahtuvan… Joten lopetan odottamisen, tulevan odotuksen ja keskitän kaiken olemukseni tähän hetkeen, tähän mitä minulla vain on. Tunsin kokonaisvaltaisen vapaudentunteen kun päästin irti odottamisen tunteesta, mikä vapaus ja rauhallisuus minut täytti! Mielen ”orgasmi” on aivan yhtä voimakas kuin kehonkin vastaava, ellei jopa voimakkaampi ja kokonaisvaltaisempi. Minut täytti suunnaton vapauden sekä levollisuuden tunne, kohdistin kaiken voimavarani siihen ainoaan asiaan mitä todella omistan eli tähän hetkeen. Tätä voin suositella kaikille! Päästää irti odottamisen tunteesta. Mennyttä ei ole enää olemassa, tulevaa ei ole koskaan ollutkaan, meillä on vain tämä hetki, tärkein asia mitä omistamme. Jos emme arvosta tätä hetkeä, emme arvosta mitään, meille ei jää enää mitään jäljelle.
 
Odottaako ympärillämme oleva muu elämä mitään tulevaa, eläinkunta ympärillämme? Tiettyjä poikkeuksia on mutta suurimmaksi osaksi väitän että eläimet eivät odota mitään sen erityisempää tulevasta. Esimerkiksi karhuilla tietyillä alueilla lohien kutuaikainen nouseminen joissa ylöspäin niiden ruuaksi tai Afrikassa aavikon eläinten sadekauden odottaminen ovat eläimille tyypillistä ”odottamista”, mutta ei odottamista ainakaan esiinny samassa mittakaavassa kuin meillä ihmisillä. Eläimet elävät tässä hetkessä, toteuttavat syntyviä vaistojaan ja signaalejaan, kuten nyt on nälkä tai paritteluaika. Ne elävät silti täysin tässä hetkessä, vailla huolta menneisyydestä tai tulevasta. Osaavatkohan eläimet edes olla huolissaan? Ne antavat vain elämän tapahtua, tässä hetkessä ja nyt. Sitä kannattaa itse kunkin kokeilla, unohtaa menneet koska niitä ei enää ole olemassa. Unohtaa tuleva, koska sitä ei ole ollutkaan olemassa, vain tämä hetki ja tässä hetkessä tapahtuvat asiat ja tuntemukset ovat aitoja. Anna asioiden vain tapahtua, vailla sen suurempaa huolehtimista mistään. Luonnollisesti tässä hetkessä, päästä irti odottamisen tunteesta. Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitsemme, tässä hetkessä kaikki tulevakin tulee tapahtumaan, kellään elävällä olennolla missään päin maailmaa ei ole mitään muuta kuin tämä hetki, ei minullakaan. Älä myöskään pakoile tulevia tapahtumia tai tulevaa, se on odottamisen vastakohtana samalla tavoin energiaa turhaan kuluttava teko. Älä odota äläkä pakoile. Tämä hetki on suurin ja ainut aarteeni mitä omistan itseni lisäksi. Tämän hetken kallisarvoisuutta lisää vielä aikamme rajallisuus, kuinka käytän tämä hetken, kuinka aion toteuttaa itseäni tässä hetkessä? Liika odottaminen aiheuttaa vain katkeruutta, uskon. Siksi kannattaa tarkoin miettiä, kuinka tämän hetken käyttää, älä mieti kuitenkaan liian kauan, sillä tämäkin hetki on katoavaista, niin kuin kaikki muukin… Olet itsekin katoavainen, niin kuin minäkin!
 
Aion pureutua tässä tekstissäni samaan asiaan, kuin mistä aloitin koko kirjoittamisen puoli vuotta sitten. Se on tietämättömyys ja ymmärtämättömyys. Peruslähtökohta olemiselleni, koko ajan läsnä ajasta tai paikasta riippumatta. Tietämättömyys koskee likipitäen kaikkea, vain omien kokemusteni kautta olen pystynyt joitain asioita ”tiedostamaan” ja ”varmentamaan”. Pystyn tietämään menneestä jotain, mutta laajempi tietämättömyys on silti koko ajan läsnä. Tällä laajemmalla tietämättömyydellä tarkoitan sitä, etten todellakaan tiedä kuka ja mikä minä todella olen, en tiedä miksi olen olemassa sekä mitä minun pitäisi täällä oikein tehdä, miksi minut on luotu tällaiseksi kuin olen, onko olemassa jotain suurempaa kaikkivaltaista voimaa, joka ohjailee meitä, onko tällä kaikella mitään suurempaa tarkoitusta, onko elämälläni jokin tietty tarkoitus, jota olen suorittamassa, kuinka minun pitäisi valita jokapäiväisessä elämässä että eläisin ”oikein”, mikä on menestyksekkäin tapa elää, onko sellaista edes olemassa, mitä minun pitää tehdä seuraavaksi, mikä on tämä tietoisuus, joka vallitsee pääni sisällä, miksi tietoisuus on pääni sisällä, mitä tapahtuu kun kuolen, miksi kuolen, milloin kuolen…
 
Kuten jokainen itse tietää ja voi huomata niin kysymysten ja tietämättömyyden lista on loputon, elämäni peruslähtökohta ja syvin olemus on tietämättömyys likipitäen kaikesta. Ympäristö pyrkii antamaan meille vastauksia tähän tietämättömyyteen monin tavoin. Maailma on täynnä erilaisia uskontoja ja teorioita, mitä me olemme ja kuinka olemme tänne syntyneet, mikä on elämämme tarkoitus jne. Tarkastelinpa sitten olemassaoloamme uskontojen tai tieteen antamin selityksin, niin kaikki vaihtoehdot tuntuvat silti järjettömiltä. Kun ajattelen että tulen ennemmin tai myöhemmin kuolemaan, sekin tuntuu järjettömältä. Koko maailma tuntuu järjettömältä. Kuinka omalla järjelläni voin ymmärtää järjetöntä? Järjetöntä… No aika kuluu hetki kerrallaan ja lopulta tulen kuolemaan, ehkä silloin tiedostan jotain enemmän, tai sitten en. Koko ajatus siitä että me elävät olennot elämme täällä jossain, josta emme ymmärrä likipitäen mitään, on huvittava. Olemassaolon ironiaa? Mutta tietämättömyys antaa jollain lailla vapautta elämään, jos en kerran tiedä niin ei minua sitten ole luultavasti tarkoitettukaan tietämään.  Vain omien kokemusteni kautta voin hankkia ”varmaa tietoa” jostain, joka sekään ei taida niin kovin varmaa olla… Ainakin todennäköisyyksiä siitä mikä voisi olla varmaa ja osa totuutta. Tämän tietämättömyyden pohjalta siis toteutan itseäni ja elämääni, elämäni on rakennettu tietämättömyyden varaan, se on pohjavireeni kaikessa minuudessani. Mielenkiintoinen ajatus että tietämättömyyden päälle olen rakentanut kaiken elämäni, mutta näin se vain on. Ehkä minulle ei ole annettu vain tietoa ja totuutta, ehkä jollekin toiselle se on suotu… Tai sitten ei. Kuka tietää?
 
Itsetuntemuksesta sekä itseluottamuksesta on kaikki kiinni.
 
Omilla teoillamme on oma elämä luotava.
 
Mikään ei tule muuttumaan ihmisen elämässä, ellei hän itse tee sitä muutosta.
 
Tartu pienimpäänkin haluusi sekä haaveeseesi ja lähde tavoittelemaan niitä, muuten sinulla ei ole mitään.
 
Elämä opettaa meitä vaikeuksien kautta.
 
Jokaisen täytyy luoda oma käsityksensä elämästä.
 
Ne jotka uskaltavat, tekevät mitä haluavat.
 
Milloin olen valmis kuolemaan, joka hetki?
 
Jokainen maksaa omasta elämästään omalla hengellään…
 
Elämässä on kyse siitä kuinka ja mihin oman aikansa sekä jokaisen hetkensä käyttää.
 
Ihmiselle ei riitä mikään, ihminen on kyltymätön olento, joka ei osaa tyytyä mihinkään.
 
Pyrin löytämään sekä kirjoittamaan edes hieman järkeä, lainalaisuuksia sekä totuuksia tästä järjettömästä sekä tuntemattomasta elämästä.
 
Ihminen elävänä vapaana olentona voi tehdä kaikkea mitä itse haluaa, ainakin siihen ensimmäiseen ratkaisevaan tekoonsa asti…
 
Päivittäin aina lopulta päädyn ihmettelemään, kuinka ihmeellistä elämä todella on.
 
Elämän suurin viehätys on siinä, että koskaan emme tiedä tulevaa sekä sitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Mitä vain voi tapahtua ja kaikki on mahdollista, sinullekin…
 
Jokaisen täytyy löytää oma polkunsa, jota lähteä kulkemaan…
 
Raha on kirous ihmisen omalle, vapaalle elämälle!?
 
Kun ihminen lopettaa odottamisen, hän on lähempänä onnellisuuttaan.
 
Mielen ”orgasmi” on yhtä mahtava kuin kehonkin orgasmi, ellei jopa mahtavampi ja kokonaisvaltaisempi.
 
Olen katoavainen.
 
Rohkea saa palkintonsa.
 
Mikä ja millainen on ihmisen oikea tapa elää?
 
Ajattelevan ja tietoisen ihmisen merkki on oman terveytensä edistäminen sekä itsekurin ja kohtuullisuuden vaaliminen?
 
Ihmisen käyttäytymisestä sekä hänen teoistaan voi päätellä osan hänen tietoisuudestaan, ajatusmaailmastaan, tietoisuutensa tasosta sekä älykkyydestään.
 
Miksi minä teen tätä mitä teen tällä hetkellä?
 
Elämä on täysin hullua ja järjetöntä. Kuinka järjellä pystyy ymmärtämään järjetöntä?
 
Aion toteuttaa jokaisen pienimmänkin haluni sekä haaveeni elämässäni?
 
Kaikki valmiudet kaikkeen elämään on meille annettu jo syntymässämme lahjaksi. Pystymme tekemään kaikkea mitä kaikki muutkin ihmiset ympärillämme, kaikkea mitä näemme muidenkin ihmisten tekevän, jopa vielä enemmänkin! Keho ja ruumis on valmiina, mielemme ratkaisee kaiken.
 
Ihmisten ajatusmaailmassa sekä tietoisuudessa syntyvät ristiriidat ovat suurimmaksi osaksi peräisin siitä, että ihmisen oma luonnollinen ajattelu sekä ympäristön meihin kasvattama ajatusmaailma ovat ristiriidassa keskenään. ”Ei noin saa ajatella…”. Itse aion seurata omaa luonnollista ajatteluani sekä omaa minuuttani… Uskalla seurata itseäsi! Meillä on vain rajallisesti aikaa eikä mitään muuta kuin oma itsemme, joten miksi emme seuraisi itseämme, vain näin voimme kasvaa ihmisenä sekä omana itsenämme.
 
Elämässä kaikki on kiinni tästä hetkestä sekä tässä hetkessä tapahtuvista teoistamme. Jos menetät yhden mahdollisuuden, et enää välttämättä saa toista samanlaista mahdollisuutta, elämä on julmaa…
 
Periaatteessa suuri osa ihmisille annetuista elämänohjeista sekä opeista ovat turhia, koska ihminen oppii (ainoastaan) parhaiten itse tekemällä sekä epäonnistumalla, vaikeuksien kautta.
 
Pyrin ottamaan kaiken irti itsestäni!
 
Ihminen on luonnosta sekä omasta luonnostaan vieraantunut olento/”eläin”?
 
Raha on monen pahan ja inhottavan asian syy sekä motiivi, mutta ilman rahaa ihmisten sopuisa yhdessä eläminen ei olisi mahdollista. Tai sitten pitää kehittää rahalle vastaava toimiva vaihdantaväline.
 
Elämä kuluttaa meitä joka päivä.
 
Aika näyttää kaiken!