Omat sisäiset tuntemuksemme ja tunteemme, tietoisuutemme ja sisäinen maailmamme ovat meille itsellemme kaikki mitä meillä on, ne täyttävät elämämme joka hetki. Ne ovat maailmamme jossa elämme, oma sisäinen maailmamme joka meille on annettu. Se on silti vain yhden ihmisen oma maailma, meillä kaikilla on sellainen. Kaikella elävällä jolle on annettu tietoisuus on oma maailmansa. Se on silti vain yhden elävän olennon maailma. Eläviä olentoja ja heidän omia maailmojaan on siis maailma täynnä. Kirjoitukseni tarkoitus onkin antaa rohkeutta toimia vaikka oma maailmamme vastustaisi sitä kuinka paljon tahansa. Tarkoitukseni on antaa tieto siitä, että maailma on täynnä ihmisten erilaisia maailmoja, meillä itsellämme on vain yksi niistä. Vain yksi, maailmoja on miljardeja. Joten jos maailmoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin, niin voin mielestäni toimia täysin kuinka itse haluan välittämättä maailmassani olevista ajatuksista ja tuntemuksista esimerkiksi halutessani saavuttaa jotain suurta ja uutta. Voin niin sanotusti olla välittämättä omassa maailmassani vaikuttavista esimerkiksi toimintaa vastustavista ajatuksista ja tuntemuksista vain sillä verukkeella että” maailmahan on erilaisia maailmoja täynnä, tämä on vain yksi niistä, mitä väliä?”. Ydinajatus tässä ideassa on se, että minulla olisi rohkeutta oikeasti seurata itseäni ja tehdä asioita joita haluan, vaikka järkeni ja tietoisuuteni niitä vastustaisivatkin. Jos haluaa tehdä jotain suurta, jotain mitä muut eivät ole vielä tehneet, niin silloin tällainen ajattelutapa on hyväksi, koska uskon että ihmisillä on samanlaisia tunteita ja tuntemuksia maailmoissaan, ne rakentuvat samoista rakennuspalikoista. Unohtaa järkevyyden ja tuntemukset jotka estävät toimintaa tapahtumasta. Tietenkin tällaisessa ajattelutavassa on myös riskinsä, jopa kuolemanriskinsä, onhan omat vaistomme ja tuntemuksemme annettu meille verokeinoiksi esimerkiksi ennenaikaista kuolemaa vastaan. Mutta riskihän on kaikkialla läsnä elämässämme, riski on otettava jos haluaa saavuttaa jotain elämässään. Olla siis välittämättä omista tuntemuksistaan, tunteistaan, ajatuksistaan ja tietoisuudestaan jos haluaa saavuttaa jotain uutta ja suurempaa, vaikkapa verukkeella ”maailma on ihmisiä ja heidän maailmojaan täynnä. Jos haluan saavuttaa jotain enemmän, minun täytyy olla välittämättä omassa maailmassani vallitsevista tunteista ja järkevyydestä, jotka vaikuttavat kaikkien muidenkin maailmoissa”. Se on tämän kirjoituksen ydinajatus.
 
Raha, raha on vain ja ainoastaan ihmisen kehittelemä vaihtoväline, pelkkää kylmää materiaa. Vaihdantavälineenä se on silti välttämätön ihmisten sopuisalle yhteiselolle ja nykyisten yhteiskuntien sekä talousjärjestelmien olemassaololle. On silti surullista kuinka se hallitsee elämäämme. Käytämme ison osa ajastamme sen hankkimiseen, vaalimme sitä kuin lastamme. Olemme syntyneet tähän talousjärjestelmään, joten olemme kuin sen orjia. Meidät on likipitäen pakotettu tekemään töitä, jotta saamme rahaa, jotta pystymme elämään. On silti erittäin surullista mitä tällainen kylmä ja tunteeton, tunteiden ja tuntemusten maailmassa täysin arvoton materia pystyy meissä ihmisissä tekemään. Raha on vallankäytön ja alistamisen välikappale. Rahan takia tehdään pahuuksia, sen takia kieroillaan, mielistellään, valehdellaan ja ryöstetään, raha kasvattaa ahneutta. Rahan takia ollaan valmiita hylkäämään ihmisyys, oikeudenmukaisuus, ystävällisyys, armo ja hyvyys. Meistä tulee itsestämme kuin kylmää materiaa jos raha hallitsee meitä, meistä tulee yhtä rahan kanssa. Sen takia aidosti tärkeitä ihmissuhteita rikotaan ja ollaan jopa valmiita tappamaan muita ihmisiä. Kylmän ja tunteettoman materian takia tapetaan aidosti tärkeitä ja arvokkaita ihmishenkiä. Tunteet ja tuntemukset, sisäiset maailmat ovat aidosti tärkeitä, kaikki mitä meillä on. Silti materian takia ne ollaan valmiita tuhoamaan. Se on kuin vaihtaisi aidon ystävän kivipatsaaseen, elottomaan ja kylmään, mitä ihminen sellaisella tekee? Mitä kylmällä ja tunteettomalla materialla voi loppujen lopuksi saada? Vain lisää kylmää ja tunteetonta materiaa, ei mitään aitoa ja aidosti arvokasta. Sillä ei voi ostaa tunteita ja tuntemuksia, tietoisuutta ja ajatuksia, asioita jotka ovat oikeasti tärkeitä ja jotka todella lopulta merkitsevät. Me olemme silti kaikki osaltamme uhreja, olemme tämän rahaa ihannoivan talousjärjestelmän uhreja. Meihin sisäänkasvatetaan jo lapsuudessamme rahan asema jonkinlaisena jumalana, jota täytyy haalia kaikin keinoin. Meidät on pakotettu haalimaan rahaa, koska kaikki on ehdollistettu rahan vallan alle. Emme voi hankkia mitään materiaa ilman rahaa. Meidät on pakotettu hankkimaan rahaa tässä nyky- yhteiskunnassamme. Olemme rahan orjia. Mitä voimme siis keksiä ratkaisuksi? Rahalla täytyisi kehitellä vastaava toimiva vaihdantaväline, joka ajaisi saman asian kuin raha mutta joka ottaisi huomioon myös muita arvoja. Tai kehitellä kokonaan uusi yhteiskuntajärjestelmä, joka ei perustu vaihdantaan vaan muihin arvoihin ja mekanismeihin vaihdannan sijasta. Onko se kuitenkaan mahdollista kun tiedostamme ihmisluonteen perimmäisen olemuksen?
 
Et voi ikävöidä sellaista jota et tiedä etkä tunne, tieto lisää tuskaa.
 
Ihmisen on kehityttävä omaan täyteen mittaansa ja olemukseensa, se on välttämätöntä.
 
Jos ihmiset unohtaisivat järkevyytensä ja omat sisäiset lukkonsa edes hetkeksi, niin maailma olisi paljon miellyttävämpi paikka elää.
 
Unohda järkevyys ja ole rohkeasti oma itsesi sekä seuraa sisäisiä tuntemuksiasi.
 
Tietoisuuteni, oma mieleni ja sisäinen maailmani on jumalani ja johtajani, olen täysin sen alaisuudessa sekä seuraan sen tahtoa.
 
Kun saa iloa ja tyydytystä itsestään sellaisena kuin aidosti on sekä omasta olemuksestaan, niin se on loputon ilo. Siihen täytyy kaikkien pyrkiä, sen voi saavuttaa vain itsetuntemuksen kautta.
 
Tulevaa ei kannata odottaa, koska se ei kuitenkaan koskaan toteudu sellaisena kuin sitä on odottanut ja toivonut.
 
Tulevan odottaminen on yksi ihmisen perisynneistä.
 
Olisimme onnellisia ja kiitollisia siitä että meillä on edes tämä mitä meille on annettu, vaihtoehtona on että emme olisi koskaan syntyneet eli emme olisi mitään, meillä ei olisi mitään, emme olisi olemassa. Elämäntehtävämme on tutustua itseemme ja minuuteemme mahdollisimman hyvin, käyttää itseämme hyväksemme sekä pyrkiä omaan onnellisuuteemme. Vaalia itseämme ja terveyttämme kaikilla mahdollisilla tavoilla.
 
Millään muulla ei ole väliä kuin vain itselläni ja omien tuntemusteni sekä tietoisuuteni seuraamisella.
 
Elämä on sisimmältään tyhjää jos ei usko eikä tunnu kuuluvansa mihinkään suurempaan voimaan?
 
Ihmisen pahin este ja estäjä elämän toteutumiselle, omien halujensa seuraamiselle ja itsensä toteuttamiselle on oma itsensä, tietoisuudessaan olevat lukot ja ristiriidat sekä itsensä väheksyminen.
 
Kaikki on kiinni siitä mitä ajattelet itsestäsi ja minkälaisia tuntemuksia tunnet itseäsi kohtaan. Jos luotat itseesi, muutkin luottavat sinuun. Jos arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. Jos hyväksyt itsesi, muutkin hyväksyvät sinut. Jos rakastat itseäsi, muutkin rakastavat sinua. ”Sille jolla on, sille annetaan. Sille jolla ei ole, siltä otetaan sekin vähä pois mitä hänellä oli.”
 
Luulemme tietävämme mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, odotamme sitä ja sen tapahtuvan odottamallamme tavalla. Mutta jos tietäisimme totuuden, niin luultavasti toimisimme eri tavalla tässä hetkessä, koska tuleva ei tule koskaan tapahtumaan odottamallamme tavalla. Meillä ei ole mitään muuta kuin luulomme ja kuvitelmamme tulevasta, kannattaako niitä odottaa? Vai kannattaisiko kuitenkin keskittyä tähän hetkeen johon pystymme oikeasti vaikuttamaan…
 
Täytyy olla nöyrä elämää kohtaan, olemme sille kaiken velkaa.
 
Elämässämme on kyse siitä millaisessa olotilassa vietämme tämän hetkemme ja tämän päivämme. Olemmeko iloisia vai surullisia, osaammeko olla tyytyväisiä ja kiitollisia sekä tyytyä tähän hetkeen vai odotammeko koko ajan jotain muuta ja olemme tyytymättömiä sekä kiittämättömiä, pyrimmekö nauttimaan tästä hetkestä vai heitämmekö sen vain hukkaan?
 
Ihmisen täytyy miettiä tarkkaan mitä tarvettaan tyydyttää milläkin tavalla, koska tapoja on niin paljon erilaisia ja ne tyydyttävät tarpeen eri tavoilla.
 
Ajan 3 tärkeintä ulottuvuutta. ”Eilinen ei ole enää mitään, vain tämä päivä merkitsee ja huomiseen voin vaikuttaa”.
 
”Jos kannat mukanasi vain tarpeellisen, olet kevyt ja vapaa. Jos kannat mukanasi liikaa, olet raskas ja hidas”.
 
Kyllä sinä osaat! Kyllä sinä pystyt! Kyllä sinä uskallat!
 
Seuraa sydäntäsi ja tunteitasi tässä tuntemattomuudessa, se vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä mutta on ainut oikea tapa elää.
 
Olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki omassa maailmassamme. Kukaan muu ei koskaan ennen ole kulkenut samaa polkua kuin me, tuntenut samanlaisia tuntemuksia kuin me ja toiminut kuin me. Olemme tuntemattomuudessa omina itsenämme, meillä täytyy vain olla rohkeutta seurata itseämme ja sydäntämme matkallamme, se on ainoa vaihtoehto täyttymykseen.
 
Vain itseään voi aidosti muuttaa, ei ketään muuta.
 
Kaikki on kiinni uskosta, uskotko itseesi? Uskotko mahdollisuuksiisi? Uskotko johonkin suurempaan…
 
Aika on julma, se kulkee eteenpäin täysin meistä ja meidän tahdostamme välittämättä.
 
Lopulta aina sisältö ratkaisee, ulkokuori on vain pintaa.
 
Odottamisen ja tietämättömyyden tuska kalvaa sisällämme.
 
Aidosti menestyäksesi sinun täytyy erottua, tehdä asioita eri tavalla kuin muut, omalla tavallasi.
 
Elämme joka hetki odottamattomuudessa ja arvaamattomuudessa.
 
Joka hetki voi tapahtua mitä ikinä tahansa, vain tapahtumine todennäköisyydet vaihtelevat.
 
Voiko liikettä ja elämää olla ilman aikaa? Kun tunnen liikkuvani, kun tunnen liikettä sisälläni ja tietoisuudessani niin tiedän ajan ja elämän menevän eteenpäin.
 
En halua odottaa mitään tulevaa, koko odottamisen ajatus inhottaa minua. Haluan keskittää kaikki voimavarani tähän hetkeen.
 
Elämän rikkaus ja monimuotoisuus on juuri sen odottamattomuudessa sekä arvaamattomuudessa, emme voi tietää varmaksi kuin vain tämän hetken. Odotamme tulevasta vain omia luulojamme ja kuvitelmiamme kuinka tulevan meidän mielestämme pitäisi tapahtua, emme itse elämää. Odottamattomuus on myös elämän kirous, voihan tapahtua meidän kannaltamme negatiivisia asioita kuten vaikkapa odottamaton kuolemamme…
 
Ihmisten välisissä suhteissa kyse on siitä, kuka herättää sinussa halun ja tunteen ja kuka taas ei…
 
”Tärkeintä on seurata sydäntään ja arvostaa itseään. Älä tuhlaa aikaasi miettimällä mitä muut ajattelevat sinusta, käytä sekin aika hyväksesi arvostaen itseäsi. Kaikki on kiinni siitä seuraatko sydäntäsi ja arvostatko itseäsi”. Yankuba
 
Kun ei tiedä mistään mitään, se antaa vapauden toimia miten haluaa.
 
Muutosvoima vaikuttaa sekä hyvään että pahaan, sekä toivottuun että epätoivottuun suuntaan.
 
Kaikki eloton materia on loppujen lopuksi arvotonta.
 
Jos haluaa saavuttaa jotain uutta ja suurta mitä muut eivät ole vielä saavuttaneet, täytyy astua tuntemattomaan riskien polulle jolla voi luottaa vain omiin vaistoihinsa, tuntemuksiinsa, rohkeuteensa ja intuitioonsa.
 
Jokaisen on seuratta ja toteltava omaa jumalaansa.
 
Kaikilla on oma sisäinen maailmansa ja erilaiset, omat tunteensa ja tuntemuksensa jotka sen täyttävät.
 
Tietämättömyys ja tieto siitä ettei tarvitsekaan tietää tuo sisäisen rauhan.
 
Ihmisen pahin sisäinen kirous ja este on epäonnistumisen pelosta johtuva potentiaalin toteuttamatta jättäminen.
 
Tee niin kuin itse haluat ja parhaaksi näet. Uskon että niin meidän kaikkien on tarkoitettukin tekevän, koska meille on annettu tunne joka ohjaa ja opastaa meidät tekemään niin.
 
Elämä on mahtavaa kun aidosti tunnustaa itselleen ettei oikeasti tiedä mistään mitään.
 
Hukkaan aikaani ja muutosvoimaani koko ajan kun odotan jotain tulevaa.
 
Piittaamattomuus ja tunteettomuus muita ihmisiä ja ympäristöämme kohtaan on teoista pahin.
 
Mikään hetki ei voi olla samanlainen.
 
Anna kaiken vain olla…
 
On aina parempi käyttää muutosvoimaansa kuin luovuttaa.
 
Meidän muutosvoimamme on tärkein ja arvokkain meille annettu ominaisuus, voimme minä hetkenä tahansa muuttaa elämäämme ja muiden elämää jos tahdomme. Kaikki on kiinni omasta tietoisuudestamme jotta tiedostamme mahdollisuutemme ja rohkeudestamme jotta uskallamme toimia.
 
Suurimmaksi osaksi aikaani en elä tässä hetkessä, olenko heittänyt siis menemään suurimman osan elinajastani?
 
Elämässä kyse on siitä millä täyttää elämänsä ja millä jokaisen elämä lopulta täyttyy.
 
Unohda elämä, unohda järkevyys, unohda muiden ihmisten ja ympäristön mielipiteet sekä heidän paheksuntansa, unohda kaikki turha ja seuraa itseäsi sekä sisintäsi.
 
En halua erotella enkä kategorisoida ihmisiä enää millään tavalla. Vain tietoisuudella, tietoisuuden tasolla ja tunteilla on väliä, vain sisäinen merkitsee.
 
 Unelmani on olla riippumaton mistään.
 
En halua odottaa mitään, haluan elää täysin tässä hetkessä.
 
Älä pelkää itseäsi, älä pelkää omia ajatuksiasi, ne ovat sinulle tarkoitetut ja sinua varten luodut.
 
Järki hiljentyköön ja todellisuus, aitous nouskoon esiin.
 
Minun ei tarvitsekaan ymmärtää sinua, sinun ei tarvitsekaan ymmärrä minua.
 
Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja kaikkeen löytyy selityksensä sekä kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikään ei ole turhaa elämässä. Eri asia on se että annetaanko meidän ihmisten tietää koskaan totuutta ja vastausta kysymyksiimme…
 
Meille on annettu järki, vaistot ja äly ohjeiksi, neuvoiksi ja varoittaviksi mekanismeiksi vakavaa loukkaantumista ja ennenaikaista kuolemaa vastaan.
 
Ehkä kuolen tänään, ehkä en… Itse en voi sitä tietää joten uskon kohtaloni kiitollisena kaikesta suuremman varaan.
 
Ihminen tietää sisimmässään löytäneensä sen mitä on etsinyt… Täytyy vain ottaa riski ja uskaltaa lähteä etsimään.
 
Ihminen voi saavuttaa oman täyden onnellisuutensa, tyydytyksensä ja sisäisen vapautensa vain aitoa itseään, omia tuntemuksiaan, tietoisuuttaan ja johdatustaan seuraamalla. Ei muiden ihmisten neuvoja, ohjeita eikö ympäristönsä haluja toteuttaen.
 
Kun mieli ja tietoisuus on positiivinen ja iloinen, se auttaa onnistumaan kaikessa mitä ryhdymme tekemäänkin.
 
Vain tunne on tärkeää.
 
Aineellinen on merkityksetöntä, aineeton on kaikista tärkeintä ja arvokkainta.
 
Ihminen on mieleltään ja tietoisuudeltaan kehittymätön, vajavainen olento…
 
Sitä mitä minä haluan, siihen minut on tarkoitettukin. Sitä mitä minä en halua, siihen minua ei ole tarkoitettukaan.
 
Omat huomiomme ja johtopäätöksemme elämästä ja olemisesta ovat kaikkein tärkeimpiä meille, seuratkaamme niitä ensisijaisesti.
 
Ensin täytyy tunnistaa itsestään aidot halunsa sekä tavoitteensa, vasta niiden tiedostamisen jälkeen voi alkaa etsiä keinoja niiden saavuttamiseksi. Mitä todella aidosti haluan elämässä?
 
Ihminen olettaa lähtökohtaisesti että kaikki muutkin ihmiset ympärillään ajattelevat samoin, tuntevat samoja tunteita ja heidän tietoisuutensa on samalla tasolla heidän omansa kanssa, onko asia kuitenkaan näin?
 
Ihmisen täytyy löytää itsestään ensin pysyvä ja kestävä luonteensa sekä ominaisuuksiensa perusta ennen kuin hän voi toimia kokonaisvaltaisesti omana itsenään.
 
Jos uskoo ihmeisiin, tapahtuu ihmeitä. Jos uskoo maailman henkeen, löytää osan siitä sisältään. Kaikki on kiinni uskosta.
 
Elämä on uskon asia?
 
Järki estää tunteita tulemasta ilmi, järki estää meitä olemasta aitoja itseämme, järki estää elämää toteutumasta.
 
Jokaisen täytyy oppia elämään itsensä kanssa.
 
Minulla, niin kuin meillä kaikilla on täysi oikeus ja vapaus olla myös väärässä ja tehdä virheitä.
 
En yritäkään ymmärtää järjellä enkä järkeillä elämää, vaan tunteella ja tietoisuudella, intuitiolla.
 
Luulot ja kuvitelmat ohjaavat ihmisen elämää koko ajan mutta mitkä niistä ovat lopulta aitoja ja totta, mitkä niistä tulevat todella tapahtumaan? Emme tiedä elämmekö valheessa vai totuudessa, siinä on olemisen ongelma.
 
Jokainen tietää vain ja ainoastaan sisällään milloin on aidosti oma itsensä ja milloin ei, kukaan toinen ihminen ei voi sitä varmaksi tietää.
 
Jos alkaa huolehtimaan materian takia, niin silloin saa olla koko ajan huolissaan.
 
Kun muut epäilevät sinua niin älä ole huolissasi, mutta kun epäilemme itse itseämme, silloin on tosi kyseessä.
 
Elämän henki on murtanut järkeni ja pyyhkinyt järkevyyteni.
 
Sillä on eniten ymmärrystä, joka ymmärtää sen että kaikkea ei voi ymmärtää. Sillä on eniten tietoa, joka tietää sen että kaikkea ei voi tietää.
 
Tunne kertoo kaiken ja näyttää oikean suunnan.
 
Kaikki on valmiina.
 
Tietämisen ja järkevyyden tuska ja pakko ajavat ihmismielen turmioon.
 
Mietiskely on elämäni, ajatukset ovat lahjojani.
 
Uskon että lopulta kaikella on tarkoituksensa.
 
Kaiken pohjana on kiitollisuus, rakennan kiitollisuuden päälle elämäni.
 
Ei minun tarvitse tietää mitään muuta kuin mitä minun annetaan tietää, ei minun tarvitse ymmärtää mitään muuta kuin mitä minun annetaan ymmärtää.
 
Elämän salaisuus on siinä ettei meidän tarvitsekaan muuttua miksikään muuksi kuin mitä aidosti sisimmässämme olemme, meidän tarvitsee vain hyväksyä itsemme ja kiittää elämän henkeä kaikesta mitä on.
 
Ihmisten suurin ongelma on että he yrittävät olla koko elämänsä ajan jotain muuta kuin mitä aidosti ovat, yrittävät muuttaa itseään ja muita ympärillään. Siitä johtuvat pahoinvointi ja ristiriidat.
 
Elämän henkeä ja suurempaa, aitoa voimaa, jumaluutta ei voi järjellä ymmärtää.
 
Tunne herättää aidon halun.
 
Järki on meihin ulkopuolelta istutettu ja kasvatettu, tunne on sisällämme, tunne on osa meitä, on oma valintasi kumpaa seuraat ja kumpaa tottelet.
 
Mieleni ja tietoisuuteni on kaikista tärkein ja arvokkain osani sekä ”elimeni”.
 
Olen täysin oman itseyteni ja minuuteni vanki ja orja…
 
”Mitä enemmän on odotuksia, sitä varmemmin tulee pettymyksiä”.
 
On olemassa vain neutraaleja tekoja, toimintaa ja ajatuksia. Näkökulmasta riippuu ovatko ne hyviä vai pahoja, positiivisia vai negatiivisia. Vasta tunteet ja tuntemukset herättävät toiminnan ja ajatukset eloon ja antavat niille niiden sisällön.
 
Kun ihminen luopuu järjestään, hänen on otettava riski onko hänet tehty ja tarkoitettu hyväksi vai pahaksi, lempeäksi vai julmaksi. Hänen on luovuttava itsestään ja annettava kaikkensa elämän hengen päätettäväksi ja seurattava aitoa itseään, elämän hengen luomusta.
 
Uskon että elämässä on ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa, aivan kaikenlaista.
 
Vasta oma tunne, kiinnekohta omaan elämään herättää aidon kiinnostuksen oppia, omaksua ja tiedostaa jotain tiettyä tietoa tai asiaa. Vaikka maailma on pullollaan meille hyödyllistä tietoa ja muiden ihmisten kokemuksia, joista mekin hyötyisimme, niin aina tarvitaan mukaan oma tunteemme ja omat erehdyksemme, ennen kuin pystymme vastaanottamaan ja tiedostamaan aidosti näiden neuvojen ja asioiden merkityksen. Tarvitaan oma tunne, oma erehdys ja kiinnekohta omaan elämään.
 
Tietämättömyys tappaa.
 
Ihmisen sisäiset ristiriidat ja käsittelemättömät asiat alitajunnassa tuntuvat ylitsepääsemättömältä möykyltä tietoisuudessa.
 
Ihmisen täytyy ymmärtää itseään, sinun täytyy ymmärtää sinua, minun täytyy ymmärtää minua.
 
Tietämättömyys, pelko ja ujous ovat pahimmat vastustajani ja viholliseni.
 
Elämä on yksi suuri tuntematon.
 
En osaa elää tässä hetkessä, ajatukseni ja tietoisuuteni on melkein koko ajan suuntautunut tulevaan…
 
”Ihminen pystyy mihin vain missä vain”.