Jos et itse arvosta etkä rakasta itseäsi niin elämäsi on sisällöltään tyhjää ja turhaa, et ole aidosti mitään.
 
Kohtalo tai jokin suurempi voima ohjaa meitä koko ajan omien tunteidemme ja tuntemustemme kautta, oman sisäisen maailmamme sekä sisäisestä maailmastamme lähtöisin olevien tekojemme ja toimintamme kautta, olemme osa suurempaa kokonaisuutta, osa olevaisen suurta suunnitelmaa?
 
Elämän suurin salaisuus on elämä itse, elämän suurin mysteeri on elämä itse, elämän suurin ihme on elämä itse, elämän suurin mielettömyys on elämä itse…
 
Elämämme tarkoitus on toteuttaa itseämme ja luoda uutta sekä erilaista elämään sellaisina kuin meidät on luotu, olla erilaisia, omanlaisiamme sekä toimia omalla tavallamme, seurata omaa sisäistä maailmaamme olipa aika tai paikka mikä tahansa.
 
Ole ”hullu”, ole ”mieletön”, ole ”järjetön” järkevyyden ja yleisen ilmapiirin näkökulmasta, tällä tavoin voit koskettaa aitoa elämää.
 
Rakasta itseäsi yli kaiken, rakasta itseäsi enemmän kuin mitään muuta… Jos ihmiselle ei merkitse mikään muu elämässä, niin rakkaus itseään kohtaan on absoluuttisen pysyvää.
 
Me kaikki ihmiset olemme järjettömiä, olemme ”tyhmiä”, olemme vajavaisia, olemme mielettömiä… Elämässämme ei ole järjen kannalta mitään järkeä, elämämme on järjetöntä. Ei ole olemassa sanaa kuvaamaan elämää ja olevaista, siihen ei kykymme riitä.
 
Ihmisen täytyy päättää mille asioille antaa arvoa elämässään, mitä asioita arvostaa ja pitää tärkeänä, mitä asioita haluaa tavoitella ja saavuttaa. Sen jälkeen on vain rohkeasti lähdettävä kulkemaan tätä valitsemaansa polkua pitkin… Jos ihminen ei tiedä mitä haluaa elämältään ja mitä asioita haluaa tavoitella, niin hänen on vain rohkeasti kokeiltava uusia ja erilaisia asioita, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, riski on otettava.
 
Ehkä kuolema on vain välimatka, portti johonkin toiseen maailmaan… Ihmiset pelkäävät omaa kuolemaansa ja siitä syystä eivät uskalla elää ja toimia, ehkä rohkeuden kautta tapahtuva toiminta ja siitä aiheutuva mahdollinen kuolema on vain portti toiseen maailmaan, johonkin toiseen olevaiseen… Ne jotka uskaltavat, heille annetaan. Ne jotka eivät uskalla, heiltä otetaan pois se vähäkin rohkeus mikä heillä on.
 
Elämän perusolemus on tietämättömyys, on olemassa kahdenlaista tietämättömyyttä, aineetonta ja aineellista. Aineellisesta tietämättömyydestä pääsee eroon vain kokeilemalla uusia, erilaisia asioita ja sitä kautta saavuttamalla pysyvää tietoa niistä.
 
Ehkä kuolen tänään, ehkä en… Saan nähdä sen ehkä huomenna…
 
Aito elämä on sisäsyntyistä, aito muutos on sisäsyntyistä, aito rohkeus on sisäsyntyistä, aito onnellisuus on sisäsyntyistä sekä aito luottamus ja usko itseensä ovat sisäsyntyisiä.
 
Suurin aarteemme ja meille itsellemme tärkein asia mikä meille on annettu, on meidän oma muutosvoimamme sekä potentiaalimme omaan itseemme, ympäristöömme sekä elämään.
 
Elämäni perusolemus on täydellinen, kaikkialle läpitunkeva tietämättömyys liittyen kaikkeen… En voi turvautua enkä seurata mitään muuta kuin sisäistä maailmaani, tunteitani, tuntemuksiani sekä intuitiotani.
 
Joka kerta kun aliarvioit itseäsi, et luota itseesi, arvostelet turhaan itseäsi, paheksut itseäsi, vihaat itseäsi sen sijaan että rakastaisit itseäsi niin teet aidosti pahaa itsellesi, omalle elämällesi ja potentiaalillesi… Heität omaa elämääsi ja aikaasi hukkaan sekä tapat itseäsi ja tuhoat sisäistä maailmaasi.
 
Elämäni sisäinen perusolemus, sisäisen maailmani ja minut itseni täyttää kaikkialla oleva ääretön syvä tyhjyys sekä tyhjyydentunne, kaikkialla vallitseva tietämättömyys, tyhjyys sekä tarkoituksettomuus. Millään ulkoisella, näkyvällä, aineellisella tai materialistisella en pysty tuota tyhjyyttä ja aukkoa täyttämään, mikään ei vaikuta tuohon tyhjyyteen, se kulkee mukanani kaikkialle minne menen, kaikki muu elämässäni rakentuu sen päälle, tyhjyyden päälle… Olen yhtä tyhjän kanssa. Olen pakoillut sitä koko elämäni tähän mennessä, mutta nyt pakoilu saa riittää…
 
 
Meidän on seurattava omaa sisäistä maailmaamme ja sisintämme siitäkin huolimatta, että siitä aiheutuva toimintamme olisi muiden ihmisten, ympäristön ja yleisen mielipiteen mukaan erikoista, järkyttävää tai jopa sairasta. Koska vain itseämme seuraamalla voimme saavuttaa jotain uutta ja suurta elämässä… Vain siten voimme saavuttaa tyydytyksen ja sisäisen rauhan.
 
Ihmisen täytyy ensisijaisesti pitää huolta itsestään ja omasta elämästään, koska kaikilla muillakin ihmisillä on oma elämänsä huolehdittavanaan ja omat tarpeensa täytettävänään… Muut ihmiset voivat kyllä halutessaan auttaa ja olla tukena ihmiselle, mutta vasta sen jälkeen kun he ovat ensin huolehtineet itsestään ja omista tarpeistaan…
 
Ympäristöstämme ja ympärillämme elävistä ihmisistä riippuu se, millaisessa ilmapiirissä elämme… Ihmisen eivät vain ymmärrä, että heillä on täysi valta kaikkeen elämässään sekä että he voivat halutessaan muuttaa tätä ilmapiiriä.
 
Elämme jokahetkisessä ihmeessä, yleensä tiedostamme ja tajuamme tämän ihmeen vasta silloin kun se ollaan ottamassa meiltä pois…
 
En voi kiittää enkä syyttää aidosti itseäni mistään mitä olen, mitä olen tehnyt ja mitä tulen tekemään, koska olemme vain välikappaleita olevaisessa, emme ole saaneet aidosti päättää mitään liittyen mihinkään elämässämme sekä olemassaolossamme. Olemme instrumentti jonkin suuremman vallassa… Toimimme ja elämme jonkin suuremman kautta… Meille on annettu vain mahdollisuus olla mukana tässä tapahtumassa ja ”matkassa”, siinä on kaikki mitä meillä on ja siitä ammennamme onnellisuutemme sekä sillä täytämme elämämme.
 
Me ihmiset olemme erottamaton osa elämää ja luontoa, ympäristöämme, kaikki hyödynnämme toisiamme sekä kaikki aineellinen olemme yksi ja sama… Aineellinen on yksi.
 
Jo tieto siitä, että ei voi tietää varmaksi mitään muuta kuin itsensä ja omat ajatuksensa, tieto siitä että olemme yksin mutta silti jatkamme eteenpäin oman itsemme seuraamisen polulla, vaatii rohkeutta.
 
Me kaikki olemme ”ihmeitä”. Koko olevainen on yksi suuri ”ihme”.
 
Elämäni todellinen tarkoitus on olla aito minä, olla aidosti oma itsensä täysin omana itsenään, huolimatta mistään ulkoisesta paineesta tai muuttujasta. Tuntea oma itseni mahdollisimman hyvin ja ammentaa sekä antaa itseäni ja minuuttani elämän ja muiden ihmisten käyttöön. Jos kerran en voi turvata mihinkään muuhun kuin omaan itseeni ja sisältööni, niin turvatkoon sitten siihen koko elämäni.
 
Kun uskaltaa seurata itseänsä ja luottaa itseensä, ”palkinnoksi” siitä saa tyydytyksen, sisäisen tyytymyksen ja sisäisen rauhan tuntemuksia… Rauhan sisälleen.
 
Elämän sattumanvaraisuus tai kohtalo voi meidän itsemme näkökulmasta vaikka pahimmassa tapauksessa tappaa meidät, on meidän valintamme alammeko pelkäämään sitä vai otammeko riskin ja toteutamme itseämme ja toimimme siitä huolimatta…
 
Elämme kuolemassa, kuolemme elämässä…
 
Ihmisen aineellinen aito arvo, arvokkuus sekä ainutlaatuisuus mitataan sillä, kuinka hyvin tätä tiettyä ihmistä pystytään matkimaan jäljittelemään tai korvaamaan.. Onko hän antanut itselleen luvan olla ainutlaatuinen ja erilainen…
 
Miksi haluan muuttaa itseäni ympäristön ja muiden ihmisten mielipiteiden mukaiseksi, vaikka olen ainutkertainen, ainutlaatuinen ja uniikki. Olen ainutlaatuinen elämän kaikessa ajassa ja olevaisessa, miksi minulla ei siis ole rohkeutta käyttää itseäni ja omia ominaisuuksiani hyväkseni, huolimatta siitä mitä muut ihmiset ja ympäristö siitä ajattelevat… Jos luovun itsestäni ja seuraan muiden mielipiteitä ja heidän minuun kohdistamaa aivopesua, niin silloin en ole aidosti mitään, minua ei ole olemassa sellaisena kuin minut on tarkoitettu, olen elävä kuollut, yhtä tyhjän kanssa, minua ei ole olemassa…
 
Sisäinen maailmani ja ulkoinen aineellisuuteni ovat kaikki mitä minulla on ja mitä minä olen, miksi en siis rakastaisi itseäni sen sijaan että vihaisin itseäni. Miksi en arvostaisi itseäni sen sijaan että paheksuisin itseäni. Miksi en olisi hyvä itselleni sen sijaan että olisin julma itselleni. Miksi en luottaisi itseeni sen sijaan että haukkuisin itseäni. Miksi en pyrkisi olemaan onnellinen itsenäni sen sijaan että tuhlaan ja tapan itseäni… Meillä on vain tämä hetki omina itsenämme, se on arvokkain hetki koko elämässä ja olevaisessa, miksi en käyttäisi sitä olemalla hyvä itselleni…
 
Ihmiselämä eikä ihminen kokonaisuutena ole koskaan valmis, eikä siihen pidä pyrkiäkään. Elämä pystyy aina luomaan kokonaisia uusia maailmoja sisällämme…
 
Jokaisen on kohdattava oman elämänsä ja kuolemansa ongelma.
 
Aito muutos on vain ja ainoastaan sisäsyntyistä. Toinen ihminen ei voi eikä pysty muuttamaan aidosti toista ihmistä yksin omalla toiminnallaan, koska aito muutos on aina sisäsyntyistä, se syntyy vain ja ainoastaan sisällämme. Vain me itse tunnemme itsemme, ja itsestämmekin vain osan, ei kukaan muu… Ja miten kukaan voi aidosti muuttaa sellaista jota ei tunne…
 
Ihmiset voivat pahoin sekä henkisesti että fyysisesti siksi, että he valehtelevat ja elävät valheessa sekä itselleen että elämälle ympärillään.
 
Ihminen joka uskaltaa seurata sisäistä tunnettaan ja sisimpäänsä, saa todennäköisemmin tyydytyksen kuin ihminen, joka ei uskalla seurata sitä, ei kuunnella sitä eikä siksi tunne itseään.
 
Kun ihminen tuo ilmi aidon totuuden itsestään itselleen ja ympäristölleen, silloin hän löytää sisäisen rauhan joka on ihmiselle itselleen tärkeintä hänen omassa elämässään, uskon…
 
Elämässämme tärkeintä on pyrkiä olemaan tasapainossa ja sopusoinnussa itsensä ja toimintansa kanssa, elämän sekä olevaisen kanssa… Löytää sisäisen rauha ja tyydytys, seurata sisäisiä aitoja tunteitaan ja tuntemuksiaan, elämisen neuvojaan.
 
Ihminen on ”materialistinen eläin”.
 
Oman itsensä seuraamisen ja itsensä toteuttamisen mahdollinen hinta on muiden ihmisten ja ympäristön paheksunta, epäluulot ja häpeä kuin myös mahdolliset kiitokset, kunnia ja ylistys…
 
Jokaisen ihmisen olisi pyrittävä elämään siten, että hän olisi koko ajan valmis kuolemaan oman elämänsä puolesta…
 
Vaikka maailmassa on paljon pahuutta ja julmuutta, niin silti kiitollisuus ja jonkinasteinen hyvyys on elämän perusolemus, olemmehan mekin osa elämää, osa suurta olevaista. Sisäinen maailmamme on kuin ulkoinen maailma ja elämä pienoiskoossa. Samanlaisia asioita, tuntemuksia ja tunteita on sisällämmekin samalla tavoin koemme, näemme ja aistimme niitä ulkoisessa, fyysisessäkin maailmassa. Kaikki on yhtä…
 
Vaikka sinulle sisäinen maailmasi, ajatuksesi ja olemuksesi ovat kaikki, toiselle ihmiselle ne ovat vain toisen ihmisen ajatuksia ja toisen ihmisen olemus, eivät sen enempää eivätkä vähempää…
 
Katsokaa pieniä lapsia, he ovat täysin tunteidensa ja tuntemuksiensa vallassa ilman järjen estävää vaikutusta, he uskaltavat elää, toimia ja seurata sisäistä tunnettaan… Siihen asti kunnes kasvuympäristön ja oman kehityksen vaikutuksesta järki alkaa vaikuttamaan heidän tietoisuudessaan ja osaltaan estämään heidän sisäisen tuntemuksensa potentiaalin toteutumista…
 
En voi kieltää ajatuksiani, en voi edistää ajatuksiani, olen täysin omien ajatusteni ja elämäni uhri… Teot voivat muuntautua ajatuksiksi, mutta kaikki ajatukset eivät välttämättä voi muuntautua teoiksi…
 
Elämän suurin illuusio, valhe ja harhaluulo on se, että ihmiset luulevat sekä kuvittelevat heillä olevan aikaa rajattomasti, luulevat olevansa aina terveitä ja kuolemattomia. Kaikilla on vain rajattu määrä aikaa ja terveyttä, ei niitä ole annettu ylimääräistä tuhlattavaksi kenellekään…
 
Minut on peloteltu, arkuutettu ja kasvatettu omaan näkymättömään sisäiseen vankilaani, joka estää minua elämästä ja toimimasta oman aidon itseyteni mukaan… En tiedän keinoja joilla purkaa sisälläni oleva energia, en tiedä keinoja joilla saavuttaa tyydytys ja sisäinen täyttymys… En tiedä mitä tulee tapahtumaan… En voi olla varma mistään enkä luottaa mihinkään…
 
Elämäni on kaikki mitä minulla on tai niin ainakin luulen. Jos/ kun kuolen niin minulle ei jää mitään, minä en ole mitään, siksi tärkein elämäntehtäväni onkin eläessäni pyrkiä muokkaamaan elämästäni minulle mahdollisimman mieluisaa ja tyydyttävää, mahdollisimman mukavaa sekä onnellista. Muista ihmisistä ja ympäristöstäni huolimatta…
 
Minulla on kaikki maailman aika, mutta silti minulla ei ole yhtään aikaa hukattavaksi. Minulla ei ole yhtään ylimääräistä aikaa, mutta silti minulla on aikaa nauttia jokaisesta elämäni hetkestä.
 
Olen vanhempiani ja kasvuympäristöni mielipiteiden, ajatusten, luulojen ja kuvitelmien tulos? Mikä minussa on aitoa omaa itseäni, onko sellaista edes olemassa? Mihin itsessäni voin todella luottaa ja turvata?
 
Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä kuplassa, kuolemaansa saakka. Tätäkin lukiessaan he ovat oman pienen kuplansa sisässä, kuplan joka ei puhkea kuin itsestään…
 
Elämä, maailma ja olevainen on suuren voiman vallassa, olemme vain pienen pieni ennalta määrätty osa tätä suurta olevaista, suurta voimaa…
 
Voiko aineetonta olla olemassa ilman aineellista, voiko aineellista olla olemassa ilman aineetonta…
 
Vaikka meillä olisi kaikki tieto, neuvot ja ohjeet, totuus elämästä kuinka elää ja toimia menestyksekkäästi niin niillä ei ole mitään merkitystä, jos sisäinen maailmamme ja oma minuutemme ei ole vapaa ja tasapainossa elämämme sekä itsemme kanssa. Jokaisen sisäisessä maailmassa tehdään jokaisen omaa elämää koskevat päätökset, vain niillä on lopulta merkitystä.
 
Tunne herättää, tunne opettaa, tunne vapauttaa, tunne antaa rohkeutta, tunne on aktivoiva tekijä, tunne luo, vain tunteella on lopulta merkitystä…
 
Jos et arvosta etkä rakasta itseäsi, se on sama asia kuin et arvostaisi etkä rakastaisi mitään elämässä. Jos et arvosta etkä rakasti itseäsi, sinulla ei ole elämässä mitään, sinua ei ole olemassa…
 
Olemme sokeita näkemään aidosti tärkeät asiat, olemme sokeita näkemään ”ihmeen” jossa elämme.
 
Ei meillä oikeasti ole mitään aitoja, konkreettisia esteitä millekään toiminnalle ja itsemme seuraamiselle. Vain päänsisäiset kuvitelmamme, luulomme ja arkuutemme estävät meitä toimimasta sekä toteuttamasta itseämme…
 
Anna aidon luonteesi totuuden tulla esiin, sekä sisäisesti että ulkoisesti.
 
Kyseenalaista kaikki joka hetki kun elät, aivan kaikki elämässä ja olevaisessa, vain siten voimme luoda uutta ja erilaista, saavuttaa jotain muuta…
 
Lähtökohtainen erilaisuutemme oikeuttaa kaikki erilaiset tekomme, vaikka suurin osa ihmisistä ei niitä luultavasti ymmärräkään. Vain oman sisäisen tunteensa ja itsensä seuraaminen, itsensä arvostaminen ja rakastaminen mistään muusta välittämättä on oikea tapa elää, uskon…
 
Joka hetki kun et ole täysin oma itsesi ja et seuraa sisäistä tunnettasi sekä kun olet ympäristösi mielipiteiden ja paineiden vanki, heität elämääsi ja aitoa potentiaaliasi ainakin osittain hukkaan.
 
Sisäinen vapaus olla täysin oma itsensä ja tehdä mitä itse haluaa riippumatta muista ihmisistä, heidän tekemisistään ja mielipiteistään on ihmiselle hänen elämänsä tärkein asia ja kaikkien pitäisi pyrkiä tähän päämäärään elämässään.
 
Ihmiskunnan suurin ongelma on se, että vaikka kaikki olemme erilaisia, niin vain harva uskaltaa aidosti ja oikeasti olla sekä näyttää muille olevansa erilainen.
 
Sinun täytyy kyseenalaistaa KAIKKI elämässäsi ja antaa oman sisäisen tunteesi ja tuntemuksesi lopulta päättää mitä TODELLA haluat ja mitä et, löytää ratkaisu sisältäsi, ne ovat sinne valmiiksi luodut jo syntymässäsi…
 
Unohda järki ja seuraa sisäistä tunnettasi sekä pyri olemaan aito itsesi kaikissa tilanteissa, mitä tahansa se ikinä tuokin eteesi seuraa sitä, vain siten voit saavuttaa todellisen täyttymyksen.
 
Sisäisessä maailmassamme syntyvät aidot tunteet ja tuntemukset ovat meille tarkoitettuja ”ohjeita” ja ”neuvoja”, joita meidän pitää pyrkiä noudattamaan ja toteuttamaan. Kaikki on valmiiksi suunniteltu, kaikki on valmista…
 
Niin kauan kuin ihminen taistelee itseään vastaan, ei kuuntele aitoa sisintään eikä seuraa omaa itseään, silloin hän tekee pahaa itselleen, vaikeuttaa elämäänsä sekä hidastaa oman aidon itsensä toteutumista, ehkä lopullisesti…
 
Maailma, kehitys ja teknologia kehittyvät sattumien tai kohtalon sekä erehdyksien kautta…
 
Loppujen lopuksi ulkoiset, pinnalliset ja fyysiset tuntemukset ovat toteutuessaan erilaisia sekä hyvin vajavaisia siihen nähden mitä luulemme ja oletamme niiden olevan ja miltä niiden tuntuvan.
 
Mitä kaikkea sisäisestä maailmastani löytyykään, kaikki on mahdollista…
 
En voi päästää irti itsestäni, en voi hyljätä itseäni toisten ajatuksien ja mielipiteiden edessä, en voi luopua itsestäni missään tilanteessa, mitä minulle muuten jää? Ei mitään, olen silloin toisten mielipiteiden ja ajatusten uhri, luopunut itsestäni toisten ajatuksien ja mielipiteiden takia oman heikkouteni ja rohkeuteni puutteen takia… Jos sen teen niin olen tyhjä ja arvoton, en ole mitään, minua ei ole aidosti olemassa…
 
Voin tehdä mitä minä ikinä haluan, voin olla mitä minä ikinä haluan… Kysymys onkin vain siitä uskallanko tehdä ja olla niin?
 
Ihminen on luonnollisesti omaa etuaan ajava olento, se on elossa pysymisellemme välttämätöntä…
 
En voi järjelläni kieltää tietoisuudeltani ja sisäiseltä tuntemukseltani, tunteeltani sekä intuitioltani mitään mitä ne minulla antavat ja esittävät. Jos sen teen niin kiellän aidon itseni… En ole aidosti mitään.
 
Sisäinen maailmamme ohjaa ulkoista maailmaamme. Ulkoista maailmaamme edellyttää sisäinen maailmamme. Ilman sisäistämme ei olisi ulkoistamme. Mutta ulkoinen maailma voi olla ilman sisäistä maailmaa…?
 
Oman itseluottamuksensa ja itsearvostuksensa voi päätellä jokapäiväisessä elämässään siitä kuinka suhtautuu itseensä ja omaan toimintaansa. Esimerkiksi keksiessään jotain uutta, arvostaako omaa ajatustaan ja omia saavutuksiaan vai väheksyykö niitä ja painaa ne syrjään muiden ajatusten ja ideoiden tieltä.
 
Aito elämä, aito totuus asuu järkemme ja arki- ajattelumme tuolla puolen, järjen ulottumattomissa…
 
Sisällämme on kokonainen maailma, sisällämme on aito elämä ja aito todellisuus. Ilman sisältöämme ei olisi meille avautuvaa ulkoista maailmaammekaan.
 
Ihmisen täytyy olla sinut itsensä ja omien ajatustensa, tietoisuutensa kanssa, pyrkiä olemaan ehyt ja kokonainen. Kaikki lähtee itsensä ja omien ajatustensa, sisäisen maailmansa hyväksymisestä…
 
Jokaisessa hetkessä oleva kuoleman mahdollisuus ja sen läsnäolo tekee elämästä elämän. Jokaisessa hetkessä oleva kuoleman mahdollisuus ja sen läsnäolo on suurin syy toteuttaa itseäni ja elää niin kuin itse haluan, joka päivä, joka hetki…
 
Tietämättömyys on elämän merkittävin perusolemus.
 
Mikään ei ole turhaa elämässä, kaikella on tarkoituksensa tavalla tai toisella.
 
Vasta tunne synnyttää aidon halun.
 
Kaikilla on oikeus elämään.
 
Sisäinen on tärkeintä.
 
Sisäiset nautinnot ovat suurimpia.
 
Älä odota mitään miltään tai mistään, mene vain sekä toimi ja toteuta itseäsi.
 
Elämässä on kyse oman itsensä ylittämisestä, joka päivä, joka hetki jos haluaa saavuttaa jotain uutta.
 
Ihmisen sisäiset omassa mielessä ja tietoisuudessa olevat rajoitteet ja ristiriidat ovat paljon suurempia kuin mitkään ulkoiset tai fyysiset tekijät. Ensin sisältö, sitten ulkopuoli. Ensin aineeton, sitten aineellinen.
 
Ihmisen täytyy olla tasapainossa ympäristönsä ja ympärillään elävien ihmisten kanssa. Olla olematta arvottamaan väärin itseään suhteessa muihin ihmisiin ja elämään. Jos arvostat itseäsi, sinun täytyy arvostaa myös muita ihmisiä. Jos arvostat muita ihmisiä, sinun täytyy arvostaa myös itseäsi. Me kaikki olemme tehty samoista aineksista, kaikki olemme yhtä…
 
Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin elämä ja oma itsensä.
 
Ihminen etsii jotain…
 
Seuraa sisäistä tunnettasi, se on olemassa sinua varten.
 
Ihminen ei voi turvautua eikä uskoa mihinkään muuhun kuin itseensä sekä omaan mielipiteeseensä.
 
Itsensä arvostaminen ja arvottaminen on avain onneen…