Kaikkea  parasta kaikille  ja kaikelle.

Mieli on kaikkeus. Mieltä ei voi ajatuksin käsittää, koska ajatus on mielen tuotos, valtameren aalto. Ajatus on kaiken muutoksen alku, ajatuksesta johtuu kaikki muutos sekä kärsimys. Mieli on kuin peili, se heijastaa kaikki ajatukset pinnallaan, itsessään, mutta itse itseään, mieltä, se ei voi peilata. Mieli ei voi ymmärtää itseään, koska se on rajaton. Mieli on rajaton ja ajatus on rajallinen, rajattu osa mieltä. Ajatus on tiivistynyt osa rajatonta mieltä, ja jos joku on rajaton, niin sitä ei voi millään tavalla kokonaisuudessaan käsittää eikä ymmärtää.

-

Kaiken muutos on olevaisen suurin onnellisuus sekä syvin helvetti. Kaikki muuttuu, syntyy, on ja lopulta katoaa, joten loppujen lopuksi millään ei ole väliä. Tässä hetkessä, yhden ihmiselämän aikana kaikella on väliä, kaikki merkitsee mutta aluttomista aluista loputtomaan loppuun millään ei ole väliä, kaikki on merkityksetöntä ikuisuudessa. Muutos on kaikkeus, mutta ei siltikään mikään. Mistä kaikki alkoi, mihin kaikki loppuu? Onko alkua tai loppua edes olemassa…

Kollektiivinen yksinäisyys, kollektiivinen itserakkaus, syvin rakkaus vain ja ainoastaan itseämme kohtaan. Luulemme olevamme niin yksin, mutta kun asiaa tarkastelee suuremmassa mittakaavassa, niin olemme kaikki yhdessä paikassa luulevamme olevamme yksin. Luulo ja kuvitelma yksinäisyydestä, erillisyydestä on kaiken pahan alku. Olemme kaikki vain yhden mittaamattoman rikkaan ja monimuotoisen kokonaisuuden pienen pieniä osia, tehkäämme kokonaisuutta siis vain rikkaammaksi omalla todellisella olemassaolollamme, vain se on loppujen lopuksi tärkeää, oma todellinen erilainen kokemuksemme, siinä on elämämme tarkoitus.

Tässä hetkessä, yhdessä elämässä kaikella on merkitystä. Ikuisuudessa, loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä. Se ei silti tarkoita että kaikki olisi turhaa, ei, kaiken merkitys nähtävästi onkin tällä muutoksella, ja mikä vielä tärkeämpää, siitä saadulla kokemuksella. Kokemus on tärkein, kokemus on elämä, olevainen on kokemus.

Jokaisen elävän tuntevan ajattelevan olennon elämää hallitsee tuntemattomuudesta johtuva kärsimyksen tuska, tuska epätietoisuudesta sekö tietämättömyydestä, kaiken oletetusta arvaamattomuudesta.

Jotta voi olla onnellisuutta, täytyy olla kärsimystä. Jotta voi olla iloa, täytyy olla surua. Vastakohdat ovat riippuvaisia toisistaan, kaikki esiintyy ilman todellista omaa itseyttä, omaa olemusta, koska vastakohtaparit tarvitsevat aina toisensa voidakseen olla olemassa. Voidakseen synnyttää tunteen, voidakseen luoda kokonaisuuden.

Rakkauden hinta on sen menettämisen aiheuttama tuska, ilon hinta on suru, omistamisen hinta on luopumisen tuska, muutoksen hinta on pysymättömyys, elämisen hinta on kuolema.

Vaikka kipu ja tuska ovat vain väliaikaisia, muuttuvia, ne ovat silti myös todellisia. Kaikki meistä tietävät sen, kivun ja tuskan tuntemista ei tarvitse opettaa kenellekään.

Elämä, olevaisen olemus muokkaa meitä koko ajan omilla teoillamme haluamaansa suuntaan? Luulemme olevamme ”me”, mutta olemmekin kaikkeus.

Ammennan jokahetkisestä kuoleman ja kuolemisen läsnäolosta itselleni valtavasti elämänvoimaa, se on yksi suurimmista toiminnan sekä onnellisuuden lähteistäni tässä elämässä yhdessä rakkauden sekä kiitollisuuden kanssa.

Tuntevatkohan kaikki ajattelevat tuntevat olennot itsensä välillä maailman yksinäisimmiksi olennoiksi? Yksinäisyys tarkoittaa myös itsenäisyyttä sekä itsenäisyys tarkoittaa myös vapautta, vapautta valita ja tehdä omia päätöksiä, omaa todellista vapautta valita, yksin. Vapauden hinta on yksinäisyys, vapauden palkka on itsenäisyys.

Yksinäisyyskin ja sen tunteminen on yhteinen, kaikkia yhdistävä kokemus ja olemus.  Itsensä rakastaminenkin on yhteinen, kaikkia koskeva ilmiö.

Sinua ei pidättele kukaan muu kuin sinä itsesi.

Ajatukset ovat kuin laivan ankkureita. Kun ankkurin laskee pohjaan, niin laiva on heti kiinni siinä, kuten mieli on kiinni ajatuksessa. Ajatuksemme kiinnittävät meidät johonkin tiettyyn kohteeseen ja jäämme kellumaan juuri siihen kohtaan pinnalle kuten laivakin tekee, niin pitkään kun mielemme on kiinni ajatuksessa. Samalla kun kiinnitymme tiettyyn paikkaan pohjassa, tiettyyn ajatukseen mielessämme, se samalla rajaa kaikki muut ankkurin paikat, kaikki muut ajatuksen pois mielestämme, emme todella voi keskittyä kuin yhteen ajatukseen kerrallaan.

Ihmisen elämässä kaikki on ajan kysymys, kaikki ilmiöt ja tapahtumat ovat vain ajan kysymyksiä.

Elämä on päätös. Päätös siitä, mitä tekee ja mihin oman aikansa käyttää.

Sitä saa, mitä antaa. Tavalla tai toisella…

Elämässä kaikelle on paikkansa ja oma tasonsa, ei elämässä todella voi kyllästyä eikä olla tyytymätön elämään jos vain uskaltaa olla, toimia ja elää. Kaikelle on oma tasonsa ja oma mittaristonsa, valinta kyllästymisestä ja tyytymisestä on meidän omamme, on olemassa selvä ero oman elämän ja todellisen olevaisen välillä.

Esineen, asian, ilmiön, elollisen olennon tarve täyttää oma tarkoituksensa? Olemassaolon tarkoitus, olemassaolon tunteenomainen perusolemus?

Kaiken tarkoitus onkin kaikkeus, meistä jokainen elävä tunteva olento on osa tuota kaikkeutta. Turvamme ja elämämme sisällön muodostamme me itse itsellämme sekä muilla ihmisillä sekä olennoilla. Muut elävät olennot ovat elämämme ilo, tuki ja turva, heidän olemassaolonsa ja kaiken monimuotoisuus. Mitä olemme ja mitä teemme yhdessä muiden kaltaistemme kanssa, se luo elämämme sisällön sekä on samalla sen suurin ilon.

Yhdellä ilmiöllä, olemuksella, olennolla, esineellä tai asialla on yleensä monta merkitystä, monta käyttötapaa sekä käyttötarkoitusta, monta eri puolta sekä tasoa.

Maailman paras minä, olinko maailman paras minä? Maailman paras sinä, olitko maailman paras sinä?

Kyllä Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Me itse, ja toiset ihmiset kaltaisinamme, olemme, ja ovat, elämämme suurin ilo. On helppo rakastaa itseään, siksi on helppo rakastaa myös muita. On helppo vihata itseään, siksi on helppo vihata myös muita. Monimuotoisuudesta syntyy elämä, monimuotoisuudesta syntyy kokonaisuus.

Ihminen käy elämänsä kovimmat taistelut itseään, omaa aitoa itseään vastaan. Voi joko sulautua itseensä, tai sitten jatkaa loputonta, tuskaista taisteluaan…

Kaikki paha olo, ihmisen kärsimys on peräisin vääristä, vääränlaisista vääristävistä ajatuksista sekä niistä seuraavista teoista ja toiminnasta…

Kaikki sisäinen tuntematon paha olo, sisäinen kärsimys on kuitenkin kohdattava ennemmin tai myöhemmin, joten odottaako vaiko kohdata…

Elämä on loppujen lopuksi loppuun asti hioutunutta, ovelaa jokaisen omakohtaista olemisen kärsimystä … ?

Elämä repii ja raastaa, varsinkin sisäisesti. Ainoat vaihtoehdot ovat joko jäädä paikoilleen, tai ottaa riski ja toimia…

Luo sekä rajaa itse omat sääntösi sekä rajasi elämällesi, älä usko muita itse kokeilematta.

Kun meistä jokainen kuolee, niin tiedämme. Tiedämme ainakin tietämättömyytemme… Haluaisin ottaa selville mitä silloin tapahtuu kun kuolee, kun häviää… Koska en jaksaisi enää elää tässä sisäisessä tuskassa, tietämättömyydessä, oletuksissa jotka kaikki päätyvät mielessäni pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen, ne riipivät sisintäni ja olemustani, koko minua. Tietämättömyys ja kuoleman jälkeinen tuntematon raastaa sisälläni sekä mielessäni, elän koko ajan pahinta painajaistani eläen siinä luulossa, että kuoleman jälkeen olen yksin, olen yksin vain leijaillen ikuisuudessa, ikuisesti… Se on suurin pelkoni, syvin helvettini joka polttaa sisälläni ja kukaan ei auta, kukaan ei kerro kuinka asiat todella ovat. Elän pahinta painajaistani koko ajan koska kukaan ei auta, elän yksin pahimmassa painajaisessani, syvimmässä helvetissä maanpäällä, koko ajan, yksin.

Kaikki elävät tuntevat ajattelevat olennot kamppailevat saman olemuksen kanssa, hyödyntävät samaa olevaisen olemusta jokaisen omassa elämässään.

Kaikki ihmiset ovat eläimiä, kaikki eläimet ovat ihmisiä. Ei ole eroa elävien olentojen välillä, kaikki ovat yhteydessä samaan elämän olemukseen.

Tilanteiden, tapahtumien sekä asioiden epäjärjestys, kaaos, epäonniset tapahtumat sekä sattumat ovat osa olevaisen perusolemusta, se täytyy vain hyväksyä ja pyrkiä jatkamaan eteenpäin omalla parhaaksi näkemällään tavalla epäjärjestyksestä sekä epäonnesta huolimatta.

Loppujen lopuksi, mikään ei tunnu miltään ja millään ei ole mitään väliä, joten miksi edes yrittää, miksi edes toimia, miksi edes elää?

Miksi rajoittaisimme itse itseämme omilla ajatuksillamme, luuloillamme, kuvitelmillamme sekä peloillamme, olemmehan jo valmiiksi tarpeeksi rajallisia sekä vajavaisia tällaisina kuin olemme, tällaisena kuin meidät on luotu, osana rajatonta kokonaisuutta…

Anna elämän vain tapahtua, anna itsesi vain tapahtua, vapautua, olla. Sulautua itseensä, sulautua elämään, sulautua kaikkeuteen…

Kaikki ajatukset ovat niin vajavaisia täydellisyydestä, ne ovat vain vajavainen kuva niiden alkulähteestä, rajattomasta mielen valtamerestä. Valtameren aalto on aina vajavaisempi kuin itse valtameri, yksinkertaisempi, voimattomampi. Siitä johtuu kärsimys, koska turvaudumme ajatuksiimme jotka ovat jo valmiiksi vajavaisia, epätäydellisiä, turvaudumme niihin kaikella voimallamme ja uskomme ne todeksi vaikka ne ovat vain kuvastus itse valtamerestä, täydellisyydestä. Valtameri ja kaikki sen aallot, jokaisen elävän ajattelevan tuntevan olennon elämä… Olemme kaikki vajavaisia, olemme vain heijastus täydellisyydestä, elämä, kaikkeus.

Keräämme tietoa koko ajan omien toimiemme ja tekojemme, kokemuksiemme avulla ja niiden kautta, tiedostamme pikku hiljaa, koko ajan lisää elämästä, olevaisesta sekä itsestämme ja tuota tietomäärää, tiedostettua todellista tietoa, ei voi enää hävittää, ainakaan tämän elämän aikana. Tuo tieto kasvattaa meitä, se kehittää meitä sekä luo meille koko ajan uusia mahdollisuuksia elämäämme, me olemme tietoa, me olemme ymmärrystä.

Odotan jotain, jotain jonka luulen, etten tule ikinä saamaan tai saavuttamaan. Odotan ja olen aina odottanut, niin pitkään kun muista, kaikenkattavaa, ikuista totuutta ja vastausta kaikkeen, aivan kaikkeen kaikkeuteen. Se on ollut tähän mennessä elämäni tarkoitus, matka sekä kaiken toimintani lähde, vasta nyt todella tiedostan sen, se on minun sisäinen ytimeni, ytimeni ydin. Olen saavuttanut ytimeni. Joten lopetan odottamisen nyt ja alan elää tässä hetkessä, vailla huolia ja murheita, vain tämä hetki ja tässä hetkessä tapahtuvat asiat merkitsevät… En odota huomista enkä murehdi menneitä, luovun sisäisestä totuuden odottamisen, totuuden löytämisen kipinästäni, sisäisestä palostani, halustani… Tässä ja nyt, elämä, kaikkeus, nautinto. Odottaminen on turhaa… ?

En voi hallita mitään, joten jätän kaiken turhan, jätän kaiken turhan… ja alan nauttimaan elämästä, omasta itsestäni sekä omista haluistani ja unelmistani, itsestäni. Minä ja omat haluni, siinä on elämäni ydin. Teimmepä mitä tahansa, ajattelimme mitä tahansa, tunsimme mitä tahansa, niin olemme silti yksi osa kokonaisuutta. Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan, joten lopettakaamme murehtiminen ja alkakaamme nauttia elämästä sekä toisistamme, kaikkeudesta. Olen vain kiitollinen tästä kaikesta, tästä hetkestä sekä kaikesta jota olen saanut kokea ja tehdä, ikuinen kiitos…

Elämässä vaikeinta on saada selvää elämästä, ja sen todellisesta luonteesta. Elämä muuttaa meitä haluamakseen, murtaa meidät, pikku hiljaa, kaikella sen toiminnalla, ominaisuuksilla sekä jokapäiväisillä teoillaan, omilla teoillamme elämä ja olevainen manipuloi sekä hallitsee meitä, sen omia osiaan.

Vaikka tekisin mitä, olen vain yksi osa kaikkeudesta. Vaikka tekisit mitä, olet vain yksi osa kaikkeudesta. Vaikka hän tekisi mitä, hän on vain yksi osa kaikkeudesta… Joten miksi itse rajoitamme itseämme, vaikka olemme jo valmiiksi rajoitettuja kaikkeuden osia. Elä ja anna mennä, tarkoittipa se sitten mitä tahansa. Ei tarvitse erikseen olla mitään tai muuttaa mitään, kaikki vain on.

Me pelkäämme kuolemaa koska meillä on opetettu, että kuoleman jälkeen voimme päätyä helvettiin sekä koska emme tunne kuolemaa emmekä sen aikaisia emmekä sen jälkeisiä hetkiä, emme millään saa tietoa kuolemasta sekä sen jälkeisestä ajasta. Pelkäämme siis kuoleman ajatusta, itse kuolemastahan tuo kuoleman ajatus ei kerro mitään. Itse kuolema meidän täytyy vain kaikkien kokea, silloin saamme siitä omakohtaista kokemusta ja tiedämme…

Vain omat, rohkeat todelliset teot luovat toivottavaa muutosta ja vievät omaa elämää haluamaamme suuntaan. ”Tyhmyys on sitä, että pyrkii muutokseen vanhoilla toimintatavoille”. Albert Einstein

Sinä itse olet elämäsi tärkein henkilö, koska elät itsesi kanssa koko ajan. Kaikista muista elävistä olennoista voit päästä eroon ja heitä voit vältellä, paitsi et itseäsi, olet itsesi kanssa koko ajan. Siksi sinä olet elämäsi tärkein henkilö, ja siksi kannattaa rakastaa ja olla mahdollisimman hyvä itselleen, ainoalle oikealle kumppanilleen.

Elämisen tuska, kaikista pahin tuska maan päällä, olevaisen sisimpäämme, ydintämme korventava kärsimys, elämisen tuska.

Päihteet ovat helppo pakopaikka, kaikista helpoin sekä vaivattomin tapa saada elämään muutosta ja jännitystä. Nekin ovat kasvaneet samasta maasta kuin mekin…

Olen vain yksi kaikista, yksi lukemattoman monista, meistä kaikista…

Onnellisuuttakin on olemassa niin montaa eri tasoa, voi tyytyä tai tavoitella niin monenlaista sekä monentasoista onnellisuutta.

Ei meidän tarvitse kuin elää… Elämä itsessään on parasta päihdettä.

Muistot ovat ihmisen juuret, osa meitä, se osa josta kasvamme ja jonka varassa toimimme.

Muistot ovat ihmisen suurimpia aarteita, todellakin, älä koskaan unohda tai laiminlyö muistojasi, ne ovat kaikki mitä meillä menneisyydestämme on todella jäljellä. Jos tapat tai unohdat ne, elämäsi muuttuu värittömäksi sekä muodottomaksi, tasapaksuksi, juurettomaksi olemiseksi. Uskokaa minua, puhun kokemuksen äänellä, muistot ovat osa meitä jokaista, osa minuuttamme. Jos tapat muistosi, tapat osan itsestäsi.

Älköön meistä kukaan turhaan huolehtiko, kyllä elämällä on suunnitelmansa meidän kaikkien varalle…

Kaikista pahin pelkoni on se, etten anna itsestäni kaikkea…

Elämä luo itseään koko ajan meidän kauttamme, me luomme elämää koko ajan, olemme osa elämää. Kaikkeus luo itseään koko ajan, oma itsensä kautta.

Jokainen on yksilö, oma itsenäinen yksilönsä omia haluineen ja unelmineen. Kaikki olennot ympäröivässä loputtomassa samannäköisessä massassakin ovat yksilöitä, omine ainutlaatuisine ominaisuuksineen. Siksi omassa elämässämme merkitseekin vain se, mitä me itse todella haluamme, sillä kaikilla on omat yksilölliset halunsa elämää varten. Teet suurimman palveluksen itsellesi, kun kuuntelet todellista, omaa aitoa sisäistä ääntäsi, et muita, vaan itseäsi.

Kaikki taistelevat ja käyvät läpi samat vaiheet sekä samat vaikeudet elämässään, kuten itsenäistyminen, itsensä tuntemisen opetteleminen, itsensä toteuttaminen ja rohkeana oleminen, unelmiensa seuraaminen jne. Vain ulospäin näkyvät vaikutelmat sekä vaikeuksista kommunikoiminen ja viestiminen muille yksilöille vaihtelevat. Kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus.

Kaikki tuntevat ja ovat yhteydessä samaan elämän olemukseen, eri paikoissa, eri aikoina ja eri ihmisillä vain sanat, käsitteet sekä kielikuvat siitä vaihtuvat.

Halut ja tunteet ovat elämän suola, olevaisen meille jokaiselle suoma suurin lahjamme… Voi sitä onnetonta joka siirtää syrjään halunsa sekä tappaa tunteensa, kuinka värittömäksi ja muodottomaksi hänen elämänsä muodostuukaan.

Kuuntele itseäsi, seuraa itseäsi, rakasta itseäsi ja toimi tuon rakkauden sekä itsesi mukaan, se on suurin hyvyys jonka elävä olento voi itselleen tehdä, rakastaa itseään ja elää tuon rakkauden mukaan.

Älä laiminlyö, älä syrji äläkä sivuuta itseäsi, se on suurin pahuus jonka elävä olento voi itselleen ja omalle elämälleen tehdä.

Ei ole pakko elää, jos ei halua… Kaikki itselleen sekä elämälle todella rehelliset olennot tiedostavat tämänkin vaihtoehdon olemassaolon.

Oma halu, tunne, tahto, motivaatio sekä unelmat, kaikki sisäiset tunteet sekä tuntemukset, ovat yhden yksilön elämän tärkeimmät motivaattorit sekä sitä ylläpitävät moottorit, älä aliarvioi äläkä laiminlyö niitä, ne ovat jokaisen meidän elämämme arvokkain sisältö, ne luovat elämää ja sen monimuotoisuutta, rikkautta.

Itsensä rakastaminen ja arvostaminen avaa elämän kaikki mahdollisuudet ja ovet. Itsensä halveksiminen ja inhoaminen sulkee sekä tappaa kaikki elämän houkuttelevat mahdollisuudet, värit, tunteet sekä muodot. Omat valintamme täytyy jokaisen meidän, elävän yksilön itse tehdä…

Liikkeelle lähteminen itsensä rakastamisessa sekä arvostamisessa on kaikista vaikein osuus, koska yleensä minuus on haudattu niin syvälle sisäisiin pohjamutiin, että omaa minuutta sekä kaikkia sen rakastettavia ja arvostettavia ominaisuuksia ei pahimmassa tapauksessa enää edes huomaa eikä tiedosta. Tietoisesti täytyy etsiä ja löytää edes yksi ominaisuus, yksi ominaisuus johon tarttua ja jota nostaa sekä alkaa arvostamaan sekä rakastamaan, tietoisesti, näin alkaa itsensä rakastamisen tie. Pikku hiljaa, ominaisuus ominaisuudelta, omaan itseyteen kohdistuva rakkaus kasvaa. Loppujen lopuksi, kaikki on kiinni siitä kuinka suhtaudut itseesi.

Ole itsellesi rakastava, hellä, sydämellinen, rakas… Kaikkea positiivista, lämmintä, rakastavaa sekä hellää. Vain täten voidaan alkaa rakentamaan pysyvää perustaa, pysyvää minuutta jota kautta elää ja olla menestyksekkäästi. Vain eheän ja kokonaisen rakastetun minuuden, rungon kautta aukeaa koko ulkoinen elämä, ja sen kaikki mahdollisuudet saadaan omaan käyttöön. Löytää pikku hiljaa itseensä kohdistuvan rakkauden ja positiivisen lämmön kautta uusia ominaisuuksia, puolia sekä asioita ja ilmiöitä, jotka tuovat lisää sisältöä elämään sekä lisää itseensä kohdistuvan rakkauden aiheita ja syitä, ympyrä sulkeutuu.

Elämän ja olevaisen, kaikilla sisäisen ja ulkoisen pienimmilläkin osasilla ja hiukkasilla on oma tarkoituksensa sekä merkityksensä. Jos tapat ne, et kuuntele etkä arvosta niitä tai et välitä niistä, niin tunnet ja koet tekojesi seuraukset elämäsi värittömyytenä, tunteettomuutena, muodottomuutena sekä sisällöttömyytenä. Arvosta elämää ja sen kaikkia, sekä sisäisiä että ulkoisia, osia, hiukkasia sekä olemuksia.

Elävän tuntevan ajattelevan olennon täytyy tuntea sekä tietää oman elämänsä eri osa- alueet sekä sen puolet, muuten elämästä muodostuu päämäärätöntä ajan haaskaamista sekä liiallista turvautumista muihin yksilöihin sekä massaan.

Jokaisen elävän tiedostavan tuntevan olennon täytyy tuntea elämän säännöt, ohjeet sekä sen lainalaisuudet, jotta hän voi toimia menestyksekkäästi elämässä.

Jos pitää valita yksi, jota kohtaan elämässä täytyy olla kaikista suopein sekä rakastavin, tuo yksi olet sinä itse. Sinä itse sekä muut rakkaat lähimmäisesi, tuossa edellä mainitussa järjestyksessä.

”Vahvuuksilla voi loistaa ja heikkouksia tulee kehittää”. Nico Warde

Kaikki rakastavat todella vain itseään, koska se on ainut mitä meille on annettu. Itserakkaus ajaa maailmaamme, elämäämme sekä elämän yleistä kehitystä eteenpäin, itserakkaus on olevaisen kehittymisen moottori.

Pysy koko ajan pienessä liikkeessä, älä taannu elämässäsi.

Ei meillä todella ole ketään muuta kuin itsemme, sekin vain rajallisen ajan, ja tuokin rajallinen aika voi loppua minä hetkenä hyvänsä… mitä teet?

Jos ei muuta, niin järjestänpähän ainakin nuoren ihmisen hautajaiset…

KUUNTELE ITSEÄSI, KUUNTELE TUNTOJASI, KUUNTELE TUNTEITASI, KUUNTELE SISIMPÄÄSI. Ne ovat ainoita meille annettuja sisäisiä ohjeita sekä neuvoja… Itsestäsi sekä niiden tiedostamisesta sekä seuraamisesta riippuu elämässäsi, sekä sisäisessä että ulkoisessa, menestyminen.

Kaikki erilaisuus johtuu siitä, kuinka eri ihmiset suhtautuvat elämään, sen olemukseen, sen ainutlaatuisuuteen sekä kaikkiin sen pienimpiinkin ominaisuuksiin.

Usko itseensä, tai sen puute, ratkaisee suurimman osa yksilön elämästä…

Anna elämän kaikkien tasojen sekä puolien vain olla. Ei elämässä ole mitään liikaa eikä mitään turhaa. Luota ja usko itseesi, luota ja usko elämään.

Elämä on haaveita ja unelmia varten, niiden seuraamiseen ja saavuttamiseen.

Sinun täytyy elää ja olla itse, luottaa itseesi, et voi tukeutua etkä turvautua muihin jos todella haluat toteuttaa itseäsi.

Sisäisessä elämässäsi sinun täytyy olla terävä, terävä kuin terävin veitsi.

Sisäiset muodot täytyvät olla selvillä, sisäiset ”langat” täytyvät olla yhdistyneinä sekä liitoksessa, ei irrallaan, tuntemattomana. Sisäiset muodot täytyvät olla yhdistyneinä.

Yksilön elämä on pitkä, pitkä matka…

Yksilön elämän suurin ilo on seurata omia halujaan ja tunteitaan, oma aidon itsensä toteuttaminen, tilanteessa kuin tilanteessa.

Yksilön elämässä suurimman osan päättää se, käyttääkö yksilö kaiken energiansa itseensä, muihin/ toiseen ihmiseen vaiko epätietoisuuteen ja päättämättömyyteen siitä, käyttääkö energiansa itseensä vai muihin.

Anna kaiken vain olla, anna ajan vain kulkea, älä sekoita mitään turhaan.

Tärkeintä on oma halu, ja sen rohkea seuraaminen ja toteuttaminen, mistään muusta välittämättä…

Elämässä täytyy olla itsenäinen, terveellä tavalla itsekäs, jos todella haluaa menestyä elämässään.

Ei elämä itsessään ole tylsää tai tasapaksua, me itse teemme elämästämme sellaista omilla teoillamme sekä päätöksillämme, me itse olemme vastuussa elämämme sisällöstä, olipa se sitten huikean mahtavaa tai tappavan tylsää…

Älä ajattele mitään, vain ole, elä ja toimi elämän olemuksesi, ytimesi mukaan. Kaikki on meissä valmiina, kaikki on elämässä valmiina, elämä janoaa vain elämää, muutosta, toimintaa.

Tuo kaikki mahdolliset ominaisuutesi esille, miksi ne muuten olisivat sinulle annettu, ellei käytettäväksi? Ei ole olemassa turhuutta…

Jokaisen elävän olennon suurin onni on olla oma aito itsensä, sellainen kuin miksi meidät on luotu. Vain olla ja elää, kaikki on ennalta suunniteltu.

Päästä irti kaikesta itsellesi turhasta, sekä sisäisestä että ulkoisesta. Kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan hallita eikä kontrolloida. Luota elämään, luota itseesi, luota matkaasi…

Elämän ja olevaisen lait, toimintatavat ja mekanismit perustuvat itsekkyydelle, itserakkaudelle, itsestään huolehtimiselle sekä itsensä vaalimiselle.

Elämä, ja sen sisältö, perustuu itsensä rakastamiselle.

Herätä itsesi.

Elämässä ei ole tärkeää miten teet, vaan se, mitä teet nyt.

Ei olevaiseen tarvitse lisätä eikä siitä poistaa mitään, olevaisessa itsessään on jo kaikki, suurin ilo sekä musertavin suru, lämpimin onnellisuus sekä lohduttomin onnettomuus, korkein taivas sekä syvin helvetti, ja kaikkeus näiden välillä, tilan olemus jossa kaikki toiminta sekä muutos tapahtuvat ja joka täyttyy olevaisella. Olevainen itsessään on jo kaikkeus, kaikki elämän muodot, värit sekä olemukset, olevainen on kaikkeus, kaikkeus, ja meistä jokainen on osa tätä kaikkeutta juuri tällaisena kuin olemme, omina aitoina itsenämme.

Väärät oletukset elämästä johtavat väärään elämään…

Sinulla täytyy olla sisäinen runko, sisäinen mittaristo…

Päästä irti kaikesta turhasta ja itsellesi tarpeettomasta, sekä sisäisestä että ulkoisesta… Kaikkea ei voi eikä pidäkään hallita. Elämä on hallittu kaaos.

Eläminen vaatii kaikkia Elämän ominaisuuksia, miksi ne muuten olisivat olemassa?

Elämästä nauttiminen joka hetki, jokainen teko. Elämän virallinen tarkoitus… minulle.

Meidän jokaisen TÄYTYY luoda oma tarkoituksemme omalle elämällemme, itse jokaiselle itsellemme. Valmiita vastauksia, tarkoituksia ei ole… Tarkoituksen luominen omalle elämällemme, elämämme pakollinen tehtävä…

Elämämme on epävarmuuden sietämistä, sekä sen kanssa elämistä alusta loppuun saakka. Epävarmuus on läsnä jokaisessa elämämme hetkessä, epävarmuus seuraavasta hetkestä, huomisesta, ensi viikosta jne. Epävarmuus on elämä, ainakin elävän ajattelevan tuntevan olennon elämä. Mitä tuleekaan tapahtumaan ja mitä kaikkea voikaan tapahtua? Saavutammeko sen, mitä haluamme vai kuinka elämä luo itse itseään, mihin suuntaan ja millä tavalla? Olemmeko ensi viikolla edes elossa? Pysyykö kaikki tuntemamme ennallaan vai tuleeko suuria muutoksia? Jos muutoksia tapahtuu niin mihin suuntaan, omalta kannaltamme hyvään, neutraaliin vai huonoon suuntaan? Saammeko kenties lisää rahaa ja herääkö ihmissuhteemme uuteen kukoistukseen, löydämmekö ehkäpä uuden keinon sekä rohkeutta todella toteuttaa itseämme vai sairastummeko, joku lähipiirissämme sairastuu tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolee? Vai pysyykö kaikki näillä nykyisillä urillaan, nykyisessä olomuodossaan, entisellään? Todellakin, elämä on epävarmuutta kaikesta ja se juuri tekeekin kaikkeudesta niin rikasta ja monimuotoista, elämää, kaikesta niin mahtavaa tai onnetonta sekä kaikkea niiden väliltä, juuri tämä olevaisen jatkuva muuttuminen ja sen muutosvauhti synnyttävät elämään kaikki sen värit, muodot sekä olemukset. Ilman elämän epävarmuutta sekä sen tuntemattomuutta tämä hetki sekä tulevat hetket eivät olisi elämää, ne olisivat tylsää ennalta arvattavaa oleilua… Joten eläköön meistä jokainen juuri nyt, tässä hetkessä kaikella voimallamme sekä energiallamme, kaikkeutemme koko kirjolla, ja kuolkaamme myöhemmin… ehkä jo seuraavassa hetkessä, ken tietää. Joten toimiako vaiko odottaa, nyt vaiko myöhemmin, ehkäpä jopa liian myöhään… siinäpä vasta kysymys, elämämme tärkein sellainen.

Elämä ja kaikki sen lukemattomat osaset, yksi kollektiivinen kokemus kokonaisuuden eri osasten välillä.

Jokainen joutuu valitsemaan, minä itse vaiko muut…

Jos luotat itseesi ja luotat elämään, sen suurempaa ja täydellisempää luottamusta ei voi olla…

Elämässä parasta ja tyydyttävintä onkin juuri se, että saamme rakentaa oman elämämme, toteuttaa aitoa itseämme, luoda omat arvomme sekä taistella niiden puolesta, muuttaa tätä maailmaa omalta osaltamme… täysin omana ainutlaatuisena, jäljittelemättömänä osana kokonaisuutta, yksilönä.

Jokainen elävä ajatteleva tunteva olento on kuin aurinko, meistä itsestämme riippuu millaisia säteitä säteilemme ympäristöömme.

Meistä jokainen elävä olento on pienen pieni osa kokonaisuutta, olevaista, joten olevainen toteuttaa itseään meidän kauttamme. Ainut muuttuja tässä kaikessa onkin se, kuinka hyvin annamme olevaisen, itsemme, toteuttaa itseämme… taistelemmeko itseämme vastaan vai olemmeko sinut itsemme kanssa, olemmeko sodassa itsemme kanssa vai toteutammeko hedelmällistä, luonteeltaan puhdasta onnellisuutta olevaa, yhteistyötä itsemme kanssa… kyllä olevainen itsestään huolen pitää, uskon ja tiedän tämän.

Kun menetät tunteesi, menetät herkkyyden elämästäsi, herkkyyden joka on korvaamattoman tärkeä ja kaunis osa aitoa elämää, sellaisena kuin elämä on meille tarkoitettu.

Kun sinulla on huono olla, silloin mikään ei onnistu.

Miksi ne olisivat meille annettu, jos ei käytettäväksi…

Miksi kaikki, mitä olemme, olisi meille annettu, jos ei käytettäväksi…

Muutos, niin pieni kuin suurempikin, tarvitsee aikaa. Aika ja muutos ovat yksi ja sama, saman asian kaksi eri puolta… Joten antakaamme muutokselle, itsellemme, sen tarvitsema aika. Ilman aikaa ei ole muutosta, ilman muutosta ei ole aikaa.

Ainutlaatuinen ulkomuoto ->ainutlaatuinen sisältö, sisäinen virta. Samat osaset mutta eri järjestys -> erilainen kokonaisuus.

Meidän jokaisen uniikki, ainutlaatuinen ulkomuotomme antaa meille oikeuden myös olla uniikkeja, tehdä ainutlaatuisia tekoja!

Vapaus tuo vastuun, vastuu tuo vapauden.

On meidän oma luulomme ja kuvitelmamme, että elämä itsessään sekä erityisesti meidän oma elämämme täytyisi olla koko ajan hauskaa, mukavaa sekä onnellista. Elämä voi olla mitä vain, ja me olemme osa tuota kaikkeutta.

Elämä on kokemus, joten kuolemankin täytyy olla vain kokemus… Kokemus, joka meidän täytyy kohdata yksin, yksin täysin omana itsenämme.

Älä yritä hallita mitään elämässäsi, anna elämän vain tapahtua. Sulaudu osaksi elämää, kaikkeutta, ja pyri vain nauttimaan jokaisesta elämäsi hetkestä.

Ihminen voi käyttää aikansa niin moneen eri asiaan ja kehittyä niin monessa eri asiassa sekä ominaisuudessa… Tämä aika on silti pois kaikesta muusta, elämä on valinta.

Koko olemassaolon syy sekä tarkoitus on se, että mieli ja ajatukset luovat itse itseään, ajatukset luovat näkyvän. Joten ihmisen tarvitsee vain päättää ja valita mitä hän haluaa ja uskoa siihen, niin kaikki on mahdollista. Kaikista vaikein osuus onkin uskoa, uskoa ja valita, päättää todella mitä haluaa… Elämä on valinta, vapaus tuo vastuun ja vastuu vapauden.

Ei elämää voi hallita, elämä hallitsee meitä koska olemme osa sitä…

Meille kaikille on annettu syntymälahjaksi valta muuttaa elämää, juuri sellaiseksi kuin sen itsellemme haluamme rakentaa…

Ei aito elämä, totuuden etsiminen ja sen löytäminen, helppoa ole, ei… Se vaatii kaiken, kaiken mitä elävä ajatteleva tunteva olento on ja kaiken, mitä hänelle on annettu, kaiken…

Elämän salaisuus onkin se, että sinun ei tarvitse muuttua maailman näköiseksi, vaan muuta oma maailmasi itsesi näköiseksi.

Elämä kyllä luo itseään, sinä kyllä luot elämää, kunhan vain lähdet liikkeelle, kunhan vain tiedostat sen että sinun itsesi täytyy tehdä aloite, lähteä itse liikkeelle, elämä kyllä huolehtii lopusta.

Jos et tartu elämän tarjoamiin loputtomiin tilaisuuksiin sekä mahdollisuuksiin, jos et tiedosta niitä etkä siksi ymmärrä tarttua niihin, et voi syyttää siitä kuin itseäsi…

Elämämme sisältö, sen rikkaus ja monipuolisuus, on täysin meistä itsestämme sekä omista valinnoistamme kiinni. Me luomme oman elämämme ja kaiken sen sisällön…

Elämässä ei ole olemassa mitään selviä rajoja, musta ja valkoinen, joko tai, on olemassa vain enemmän tai vähemmän, jopa kaikki tai ei ollenkaan…

Kaikki elävät olennot ovat sekoitettu samoista osasista, mutta erilaisilla sekoitussuhteilla, siksi jos todella haluat saada itsesi täysin tyytyväiseksi, sinun täytyy seurata todella vain itseäsi sekä omia halujasi ja unelmiasi.

”Rakennuspalikat” lukemattomissa erilaisissa järjestyksissä -> erilainen flow, sisäinen virta -> erilaisuus/ monimuotoisuus/ elämän rikkaus

Minun tehtäväni on pitää huolta itsestäni, sinun tehtäväsi on pitää huolta itsestäsi… Kollektiivinen yksilöllisyys, yksilöllinen kollektiivisuus.

Oma sisäinen virta, oma flow, kallein aarteemme päällä maan… Ei elämällä todella ole mitään rajoja, me luomme elämälle rajat sekä kuvitteelliset rajoituksemme oman päämme sisällä, omilla luuloillamme sekä kuvitelmillamme.

Seuraa sydäntäsi, seuraa sisäistä virtaasi, sinulla eikä minulla ei todella ole mitään muuta, mitä seurata… Se on ainut todellinen oppaamme elämässämme, meistä jokaisesta itsestämme on kiinni seuraammeko sitä vai tukahdutammeko sen…

You just have to take care of your own flow…

Näkyvä on muuttuvaa, pysymätöntä. Näkymätön lepotilassa, ilman ajatuksia sekä tunteita, perimmältään on muuttumatonta, pysyvää… Muuttuvainen on kärsimystä, muuttumaton perimmäiseltä olemukseltaan on rauha.

Elämä, niin kuin meidän omakin elämämme, on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen sekä kaikki on toisiinsa yhteydessä, riippuvaisia toisistaan… Yksi asia vaikuttaa toiseen, toinen kolmanteen ja näin syntyy muutos.

Se, että kaiken tajuaa sekä tiedostaa yleensä vasta jälkeenpäin, jälkikäteen, juuri se tekeekin elämästä juuri niin hankalaa sekä monimutkaista, se juuri tekee elämästä elämän.

Kaikista pahinta sekä turmiollisinta on se, kun ihminen menettää toivon, uskon sekä luottamuksen itseensä sekä elämään, silloin ei jää enää mitään jäljelle…

Yksikin negatiivinen ajatus itsestäsi, itseäsi kohtaan riittää jo aiheuttamaan negatiivisen toimintoketjun, tuhoavia vaikutelmia itsessäsi.

Elä unelmaasi -> aitoja asioita, seuraa sisäistä virtaasi -> follow your flow, sydäntäsi.

Kaikki syyt käyttäytymiseesi löytyvät sisältäsi, joten jos haluat muuttaa käyttäytymistäsi, sinun täytyy muuttaa sisältöäsi. Syy on sisällä, seuraus ulkopuolella.

Liiallinen halu miellyttää jotakuta/ muita estää aitoa elämää tapahtumasta, ei tarvitse miellyttää kaikkia, kaikkia ei suorastaan saa miellyttää.

Meidät on jo synnytetty, siemen on jo istutettu, joten antakaamme kaiken potentiaalimme vaan toteutua, antakaamme oman elämänpuumme vain kasvaa täyteen mittaansa sekä kukoistukseensa, sellaiseksi kuin se, meidät, on tarkoitettu.

Tunteet ja tuntemukset ovat lopulta jokaisen yksilön elämän ja sen sisällön polttoainetta, yksilön elämän energiavarasto, josta yksilö löytää syyt teoilleen sekä toiminnalleen, elämälleen.

Tunteet ja tuntemukset, rakkaus viha kiintymys vastenmielisyys halu inho, ovat elämän sekä muutoksen polttoainetta, niiden energianlähde sekä moottori… Ne kaikki ovat muuttuvaisia, pysymättömiä, mutta ne ovat elävän ajattelevan tuntevan olennon toiminnan syy sekä lähde, niiden päälle rakentuu elämä.

Jokainen on oman elämänsä rakentaja, vastuussa sen sisällöstä sekä omasta onnellisuudestaan. Kollektiivinen, yhteinen, kaikkia koskeva yksilöllisyys.

Rakenna oma elämäsi sinulle annetuilla, oman elämäsi rakennuspalikoilla.

Jokaiselle meille annettu syntymälahjamme on meille annettu mahdollisuus tehdä täysin sitä, mitä itse haluamme. Se on suurin lahjamme sekä mahdollisuutemme joka meillä kaikilla on, en voi tarpeeksi painottaa asian tärkeyttä sekä sen arvoa. Vapaus toimia kuten itse haluaa on elämä, se luo elämän sekä on sen tarkoitus…

Anna sydämesi, sisäisen virtasi päättää se, mitä teet elämässäsi sekä mitä elämässäsi tapahtuu.

Vasta silloin, kun ihminen tietoisesti lopettaa muiden ihmisten miellyttämisen, hänelle avautuu aito elämä sekä sen kaikki mahdollisuudet. Hän löytää aidon itsensä sekä pystyy vapaasti todella elämään, kaikkia ei voi miellyttää, kaikkia ei edes saa miellyttää…

Elämä, oleminen on perimmäiseltä olemukseltaan kärsimystä. Siksi kuoleman kautta tapahtuva vapautuminen on rauha sekä samalla suurin onnellisuus…

Sinun täytyy vain uskaltaa toivoa, ja sen jälkeen uskoa siihen sekä toimia.

Elämä on kokemus, ja me voimme itse muokata tästä kokemuksesta sellaisen kuin haluamme…

Jokaisen elävän ajattelevan tuntevan olennon elämän tärkeimmät kysymykset ovat, toiminko nyt vaiko myöhemmin, onko minulla todella varaa enää odottaa vai tyydynkö tähän hetkeen, olenko todella onnellinen jos tyydyn?

Kun mielen jättää tyhjäksi, mieli kyllä täyttää itse itsensä. Kun itsensä, sisimpänsä, jättää tyhjäksi, itseys kyllä täyttää itse itsensä. Kun elämänsä jättää tyhjäksi, elämä kyllä täyttää itse itsensä.

Meistä jokainen, jokainen olento, on perimmältään täydellinen omaksi itsekseen. Odota, pysähdy, anna kaiken vain olla, älä taistele itseäsi vastaan, älä luo itsellesi mitään rajoja äläkä ehtoja, anna kaiken vain olla. Päästä irti kaikesta turhasta ja vain ole, ole täysin sellainen kuin mitä sisälläsi tunnet riippumatta mistään tai kenestäkään… Anna sisäisen ohjata ulkoista eikä toisinpäin, älä yritä hallita mitään vaan sulaudu osaksi itseäsi, osaksi elämää sekä kaikkeutta. Olet täydellinen, ole täysin oma itsesi, juuri sellainen kuin millaiseksi sinut on luotukin, täydellinen täysi oma itsesi.

Tarkoituksen luominen omalle elämällemme, elämämme todellinen tarkoitus…

Kollektiivinen yksilöllisyys, vaikka kaikki yksilöt elävät siinä luulossa, että he ovat yksin sekä että he tuntevat yksilöllisesti omia tunteita sekä tuntemuksiaan, niin kaikki tuntevat samat tunteet sekä tuntemukset, siinä elämän nerokkuus onkin. Kaikki on yhteistä, kaikki elävät yhden saman elämän sekä koko sen tunneskaalan, sen eri vaiheet sekä koko elämän kirjon kaikkeudessaan sekä kokonaisuudessaan, kaiken mitä elämään kuuluu, siinä elämän salaisuus onkin -> kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus. Kollektiivinen yksilöllisyys.

Hyväksy itsesi, hyväksy elämä ympärilläsi, hyväksy kaikkeus.

Kiitän, hyväksyn, arvostan.

Elämä, olevainen, vaatii kaiken. Minä annan kaikkeni.

Mieli on kaikkeus. Mieltä ei voi ajatuksin käsittää, koska ajatus on mielen tuotos, valtameren aalto. Ajatus on kaiken muutoksen alku, ajatuksesta johtuu kaikki muutos sekä kärsimys. Mieli on kuin peili, se heijastaa kaikki ajatukset pinnallaan, itsessään, mutta itse itseään, mieltä, se ei voi peilata. Mieli ei voi ymmärtää itseään, koska se on rajaton. Mieli on rajaton ja ajatus on rajallinen, rajattu osa mieltä. Ajatus on tiivistynyt osa rajatonta mieltä, ja jos joku on rajaton, niin sitä ei voi millään tavalla kokonaisuudessaan käsittää eikä ymmärtää.

Elämässä on ensin hankkimista, sen jälkeen luopumista. Tärkein asia tässä kaikessa onkin se, tarraudummeko elämään ja sen osasiin vain annammeko kaiken vain olla ja hyväksymme muutoksen sekä luopumisen.

Ei ole olemassa aikaa, on olemassa vain ehdollisen elämän jatkumo. Me itse, kaikkeus, luomme jatkumon ympärillämme sekä itsessämme omilla ajatuksillamme sekä toiminnallamme, jatkumon tulevaisuus on meistä itsestämme kiinni. Elämän jatkumo mahdollistaa muutoksen, muutos on näkyväinen, näkyväisen tarkoitus sekä syy on muutos. Kaikki alkaa ja lopulta loppuu, vain tilan ja tiedon olemus jossa kaikki tapahtuu, on pysyvää.

Kaikkeus on käytössämme.

Syvin sisäinen olemuksemme ja sen laatu, sen taajuus, negatiivisuus tai positiivisuus, epävarmuus tai luottamus, viha tai rakkaus, onni tai suru määräävät lopulta menestymisemme kaikessa mihin ryhdymme sekä kussakin hetkessä jossa elämme sekä toimimme.

Näkyvässä maailmassa menestyminen on lopulta kiinni kunkin yksilön omasta tahtotilasta sekä sisäisestä taajuudesta.

Onnellisuus, elämän tarkoitus. Onnellisuuden kokemus, kaiken tarkoitus.

Ego, egoismi, minuus, erillisyys sekä itsekkyys, kaiken pahan alku ja juuri, syy sekä seuraus.

Ei elämässä tarvitse valita, kaikkeus on kaikkialla.

Palkinto aiemmasta elämästämme ei ole se, mitä olemme saaneet sekä saavuttaneet, vaan se, millaiseksi olemme kehittyneet, mitä meistä on tullut elävänä ajattelevana tuntevana olentona, millaiseksi olemme kasvaneet noiden kokemuksien myötä.

Pienissä asioissa on kaikkeus, pienistä asioista muodostuu kaikkeus. Sekä sisällä että ulkona, niin näkyvässä kuin näkymättömässäkin.

Oma ego, ”itseys”, on tietämättömyyden perusolemus.

Elämä ja maailmankaikkeus, ”täydelliseksi suunniteltu”.

Olentojen ajatusrakennelmia, ajatusmaailmoja/ ajatuskaikkeuksia.

Sisäinen luo ulkoisen, sisäinen muuttaa ulkoisen, sydämeni luo elämäni. Kaikkea parasta kaikille ja kaikelle, kaikkea parasta meille itsellemme.

”Kaikkien olentojen, kaikkeuden itsettömyys sekä pysymättömyys”. Kaikki on yksi, yksi on kaikki.

Elämä on yksinkertaista, meillä on mahdollisuus muutokseen sekä toimintaan, meistä itsestämme riippuu kuinka tämän muutospotentiaalimme käytämme sekä mihin sen lopulta aktivoimme.

Elämässä menestyminen riippuu siitä, kuinka hyvin näkymättömän sisäisen potentiaalin sekä energian osaa, sekä uskaltaa, tuoda ulos ja esiin tähän näkyvään konkreettiseen maailmaan.

Olentojen elämä, kaikkeus, rakentuu enemmän tai vähemmän elämän jatkumon ylläpitämiseen eli lisääntymiseen sekä omien jälkeläisten hyvinvoinnin vaalimiseen. Siksi sekä fyysinen että henkinen rakkaus, tai niiden puute, näyttelee niin suurta roolia yksittäisten olentojen elämässä.

Jollei unelmiemme, halujemme sekä toiveidemme todellinen toteutuminen olisi niin haastavaa sekä omasta mielestämme vaikeaa, ne saavuttaessamme ne eivät tuntuisikaan miltään, ne eivät olisi unelmiamme. Vaikeudet saavuttaa unelmat tekee niistä todella unelmiamme, salaisuus onkin periksiantamattomuus, uskominen sekä luottamus niihin sekä ennen kaikkea itseemme vaikeuksista huolimatta, ennemmin tai myöhemmin ne auttavat meidät perille, juuri siinä on kaikkeuden idea sekä salaisuus. Me itse luomme sekä tuomme unelmat luoksemme uskomalla niihin sekä itseemme, ei meillä todella ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä näin, juuri niin kaikkeus toimii.

Ensin täytyy luopua kaikesta, jotta lopulta voi saada kaiken. Elämä on luopumista.

”Taivaan linnut, eivät ne kylvä eivätkä niitä, mutta silti niillä on kaikki mitä elämäänsä tarvitsevat”.

Kaikilla olennoilla on jo syntymänsä hetkellä kaikki mitä he elämäänsä ja olemiseensa tarvitsevat, kaikki muu menee ahneuden sekä egoismin puolelle. ”Älä lisää äläkä poista mitään, valtameri ja kaikki sen aallot”.

Ei ole olemassa alkua tai loppua, on olemassa vain onnellisuutta tai kärsimystä, ja kaikkea näiden ääripäiden väliltä. Kaikki on loppujen lopuksi leikinomaista tilan ja tiedon olemusta, jossa kaikki tapahtuu.

Täytyy olla kärsimystä, jotta voi olla sen ylittävää onnellisuuttakin. Vastakohdat luovat toinen toisensa.

Nautinto, kaikkeudesta nautiskeleminen, elämäni tarkoitus sekä sen päämäärä.

Ensin täytyy luopua kaikesta, jotta lopulta voi saada kaiken. Elämä on luopumista.

Tee tästä päivästä elämäsi paras päivä, tee tästä hetkestä elämäsi paras hetki. Se on arvokkainta, tärkeintä sekä suurinta mitä yksilö, mitä meistä kukin, voi itselleen tehdä.