Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että välillä voi olla täysi hiljaisuus kummankaan tuntematta silti oloaan kiusaantuneeksi. Hiljaisuus on yksi elämän olomuoto.
 
”Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely”.
 
Ruumiimme ja kehomme, aineellisuutemme on kuolevaista ja siksi ajan vankina. Mielellämme, hengellämme ja tietoisuudellamme, aineettomuudellamme meidän on rakennettava kaikki meille tärkeä elämässämme.
 
Ihmisen moraali, etiikka ja ”omatunto” on hyvin tilannesidonnaista, ailahtelevaa sekä väljää. Vasta tekojemme suuruusluokka ja niiden vaikuttavuusaste määräävät sen, herättääkö se reaktioita, paheksuntaa ja sekä rangaitsemishalun muissa ihmisissä.
 
Luulen ja odotan asioita eri tavalla kuin ne todellisuudessa ovat ja ilmenevät minulle, luuloni ja odotukseni johtavat minut harhaan aidosta elämästä ja elämän totuudesta.
 
Ihmisen täytyy selvittää itselleen kaikki asiat koskien omaa elämäänsä omassa tietoisuudessaan, kaikki mielessä olevat asiat kaikkina aikoina täytyy käsitellä jotta ihminen voi kasvaa ja kehittyä omana itsenään, ihmisenä.
 
Elämä ilman minkäänlaisia rajoitteita tai rajoituksia, sitä aion tavoitella.
 
Ihmisen ei pitäisi luottaa täysin kehenkään eikä mihinkään, ei varsinkaan muihin ihmisiin. ”Luottamus” on vain aiempien kokemuksien ja lainalaisuuksien kautta kertyneitä todennäköisyyksiä kuinka elämä ja muut olennot toimivat ja tulevat toimimaan.
 
Elämä opettaa meille elämässä selviämisen taitoja vaikeuksien, erehdysten ja ongelmien kautta. Silti näiden ”opetusten” jälkeen saa aina olla iloinen siitä, että on edelleen elossa ja olemassa sekä kaikista niistä sillä hetkellä olevista mahdollisuuksista, jotka ovat vielä jäljellä.
 
Harkitse ja mieti jokainen sanasi ja tekosi tarkkaan, sillä jokainen sanasi ja tekosi ovat ainutlaatuisia, tapahtuvat vain kerran elämässäsi. Ne tulevat vaikuttamaan kaikkeen elämässäsi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen…
 
Ihminen on ”eläin” siinä missä muutkin elävät olennot. Kun katsomme ympärillemme luontoon ja muihin elollisiin olentoihin, se on kuin katsoisimme peiliin. Kuinka ne elävät ja käyttäytyvät, niin elämme ja käyttäydymme lopulta mekin.
 
Oman itsensä toteuttaminen on ihmiselle hänen elämänsä tärkein tehtävä, millään muulla yksittäisellä asialla ei ole ihmiselle niin suurta merkitystä hänen elämässään kuin sillä.
 
Elämällä, niin kuin kolikollakin on aina kaksi puolta. Jos haluat saada ja saavuttaa jotain, sinun täytyy luopua jostain toisesta. Omassa elämässämme vallitsee tietty tasapainotila sen sisällön suhteen, kun valitsemme yhden asian mitä tavoitella, valinta sulkee jonkun toisen asian pois ulottuviltamme… Kaikkea ei voi saada, valinta on tehtävä jokaisen itse.
 
Helppoa tietä menestymiseen ja itsensä toteuttamiseen ei ole, aina täytyy tehdä uhrauksia ja kokea epämiellyttäviä tunteita ja tuntemuksia itsensä toteuttamisen polulla.
 
Pyri siihen ettet jätä mitään sinulla aidosti tärkeää tekemättä rahan tai muun lopulta turhan ”esteen” takia, seuraa itseäsi muusta välittämättä.
 
Ihmiset pelkäävät itse riskin käsitettä, he unohtavat että riski on yksi elämän perusolemus, riski on kaikkialla ympärillämme jokapäiväisessä elämässämme. Jos ei uskalla ottaa riskiä, ei lopulta voi saavuttaa mitään.
 
Olen vain iloinen ja kiitollinen siitä, että olen elossa ja minulla on nämä mahdollisuudet, jotka minulla tällä hetkellä on. Siinä on kiitollisuuden perusolemus.
 
Tunneihmiset ovat kiinni ja riippuvaisia tunteistaan ja tuntemuksistaan? Tunteet estävät heitä toimimasta ja toteuttamasta potentiaaliaan, ottamaan riskiä? Järki-ihmiset ovat kylmiä ja tunteettomia laskelmoijia, joilla ei ole tunteita värittämässä ja antamassa sisältöä heidän elämäänsä?
 
Jos jotain todella haluaa, täytyy toimia tunteistaan ja tuntemuksistaan välittämättä. Ei ole muuta vaihtoehtoa uuden luomisen ja saavuttamisen polulla…
 
Suurin synti sekä paha, estävä teko itseään kohtaan on se, että ihminen ei luota eikä usko itseensä, ei rakasta itseään ja tästä syystä ei uskalla toimia eikä toteuttaa itseään, ei uskalla ottaa riskiä sen takia.
 
”Enpä taida hengissä selvitä elämästä”.
 
Ihmisen täytyy hankkia ja nähdä kontrastia, erilaisuutta sekä erilaisia olosuhteita elämässään ja elämän ilmiöissä, jotta hän osaa arvostaa omaa elämäänsä ja asioita joita hänellä on elämässään.
 
Itse täyty pitää puolensa, itse täytyy nostaa itsensä jalustalle, itse täytyy tehdä elämänsä.
 
Kaikki näkyvä ja materia on välillisesti turhaa, koska ilman elämän henkeä se ei olisi elossa ja sitä ei pystyisi käyttämään. Vasta elämän henki aktivoi materian ja kaiken näkyväisen potentiaalin.
 
Ei minun tarvitse tietää tarkalleen kuka minä olen tai mikä minä olen, tärkeintä on vain seurata sisäistä tunnettaan. Uskon että kyllä meidän annetaan tietää kaikki meille tarpeellinen, kun sen aika tulee…
 
Kaikki ovat valmiita omina itsenään, ei ketään tarvitse opettaa… Ei ketään pysty aidosti opettamaankaan.