Suurin ja tärkein resurssimme on mahdollisuutemme toimia, tehdä tekoja sekä toteuttaa itseämme, tehdä sitä mitä todella haluamme… suurin resurssimme on se että olemme elossa sekä toimintakykyisiä, tämän mahdollisuuden tiedostaa täysin kaikessa laajuudessaan vasta sitten kun sen menettää…
 
Elämän ironiaa on se, että elämme elämämme parasta aikaa emmekä (luultavasti) itse tajua/ tiedosta sitä… ironiaa on se, että meille annetaan kaikki maailman mahdollisuudet mutta emme käytä niistä hyväksemme kuin vain pienen osa…
 
Elämäntehtävämme on käyttää oma, meille annettu energiamme loppuun tässä elämässä, tässä ajassa ja tässä olevaisessa… yhä uudelleen ja uudelleen kunnes se todella loppuu ja saamme tyydytettyä itsemme elämällä…
 
Jokainen elävä olento tulee kuolemaan eli jättämään tämän näkyvän maailman taakseen ja kohtaamaan suuren tuntemattoman, ennemmin tai myöhemmin… ero elävien olentojen välillä syntyykin vain siinä, kuka on käsitellyt tulevan kuolemansa itsensä kanssa sekä itselleen, on asian kanssa sinut ja sitä kautta uskaltaa vapaasti ja rohkeasti elää, toimia sekä toteuttaa aitoa itseään nyt kun aikaa on vielä jäljellä ja kuka taas elää koko ajan epävarmuudessa sekä kuolemanpelossa eikä siten uskalla elää eikä toimia vapautuneesti, ei uskalla toteuttaa omaa aitoa itseään koska ei ole käsitellyt asiaa itselleen eikä itsensä kanssa, molemmilla on sama kohtalo, molempien on kohdattava sama tuntematon mutta vain tehty matka ennen sitä sekä matkan aikana kertyneet kokemukset ja tuntemukset ovat erilaisia…
 
Kaikilla meillä elävillä olennoilla on sama väistämätön päämäärä, joudumme/ saamme kaikki kohdata saman tuntemattoman, vain meidän kaikkien oma matkamme, ajatuksemme, tietoisuutemme, tekomme sekä matkamme pituus vaihtelevat ja ovat yksilöllisiä, uniikkeja… ”me kaikki kirjoitamme oman tarinamme”.
 
Me teemme koko ajan tällaisia valintoja tällaisessa kehossa tällaisella tietoisuudellamme ensimmäistä kertaa olevaisen olemassaolon tai ainakin tämän maailman olemassaolon aikana. Kaikki mitä teemme, kukaan muu missään muodossa ei ole aiemmin tehnyt tällaista, siksi jokaisessa hetkessä, ajatuksessa ja teossa on niin suuri vastuu, ne ovat kaikki ainutlaatuisia ja lopullisia, luomme koko ajan historiaa näillä jokaiselle meille annetuilla ominaisuuksillamme ja olemuksellamme…
 
Mikä on olevaisen todellinen luonne, mikä on elämisen perimmäinen luonne, mikä on olemisen perimmäinen totuus… ihmiskunnan… minun itseni suurin ongelma on tuntemuksen/ tietoisuuden sekä luottamuksen ja niiden kautta johtuva rohkeuden puute…
 
”Elämä” on jatkuvasti muuttuvaa tietoisuuden virtaa ja siitä kumpuavaa toimintaa… jatkuvasti muuttuva, ainutlaatuinen, uniikki ikuinen virta…
 
Olemme oman minuutemme orjia ja alaisia, omalle tietoisuudellemme alisteisia, sen palvelijoita…
 
Jos emme toimi siten niin kuin haluamme ja siten miltä meistä aidosti sisällämme tuntuu niin rajoitamme sekä tuhoamme elämän monimuotoisuutta, lahjaamme joka meille on annettu… rajoitamme elämän todellista luonnetta, olemme kaikki elävät olennot osa suurta olevaista…
 
Luottakaamme itseemme sillä kun luotamme itseemme niin luotamme ”jumalaan”, luotamme suurempaan voimaan, sillä olemmehan kaikki osa voimaa, osa ”jumaluutta”…
 
 … tiedostaa tietoisuus…
 
Tärkein resurssimme sekä ominaisuutemme on tietoisuus, mieli, ajattelukykymme… kaikki muu meissä on alisteista sille, SITÄ kannattaa ylläpitää ja vaalia kaikin mahdollisin tavoin…
 
Tässä elämässä on kyse siitä mihin käytät tietoisuutesi, mihin kohdistat sen sekä käytätkö sen koko potentiaalin hyödyksesi…
 
Elämän salaisuus on käsissämme, olevaisen salaisuus on omassa itsessämme, olemme osa salaisuutta… meistä joka ikinen…
 
Jokainen elävä olento tässä elämässä on täysin itse vastuussa siitä kuinka ja mihin oman aikansa sekä omat resurssinsa käyttää… vai käyttääkö, käyttikö niitä ollenkaan…
 
Rohkeus, rohkeus on ainut oikea tapa elää, uskon… rohkeasti itseään toteuttaen saa elämästä ja omasta toiminnastaan suurimman mahdollisen tyydytyksen sekä täyttymyksen, uskon…
 
Elämä on koko ajan kehittyvä, muuttuva ”prosessi”… muuttuvaa, kehittyvää virtaa…