Kaikkea  parasta kaikille  ja kaikelle.

Mieli on kaikkeus. Mieltä ei voi ajatuksin käsittää, koska ajatus on mielen tuotos, valtameren aalto. Ajatus on kaiken muutoksen alku, ajatuksesta johtuu kaikki muutos sekä kärsimys. Mieli on kuin peili, se heijastaa kaikki ajatukset pinnallaan, itsessään, mutta itse itseään, mieltä, se ei voi peilata. Mieli ei voi ymmärtää itseään, koska se on rajaton. Mieli on rajaton ja ajatus on rajallinen, rajattu osa mieltä. Ajatus on tiivistynyt osa rajatonta mieltä, ja jos joku on rajaton, niin sitä ei voi millään tavalla kokonaisuudessaan käsittää eikä ymmärtää.

-

Kaiken muutos on olevaisen suurin onnellisuus sekä syvin helvetti. Kaikki muuttuu, syntyy, on ja lopulta katoaa, joten loppujen lopuksi millään ei ole väliä. Tässä hetkessä, yhden ihmiselämän aikana kaikella on väliä, kaikki merkitsee mutta aluttomista aluista loputtomaan loppuun millään ei ole väliä, kaikki on merkityksetöntä ikuisuudessa. Muutos on kaikkeus, mutta ei siltikään mikään. Mistä kaikki alkoi, mihin kaikki loppuu? Onko alkua tai loppua edes olemassa…

Kollektiivinen yksinäisyys, kollektiivinen itserakkaus, syvin rakkaus vain ja ainoastaan itseämme kohtaan. Luulemme olevamme niin yksin, mutta kun asiaa tarkastelee suuremmassa mittakaavassa, niin olemme kaikki yhdessä paikassa luulevamme olevamme yksin. Luulo ja kuvitelma yksinäisyydestä, erillisyydestä on kaiken pahan alku. Olemme kaikki vain yhden mittaamattoman rikkaan ja monimuotoisen kokonaisuuden pienen pieniä osia, tehkäämme kokonaisuutta siis vain rikkaammaksi omalla todellisella olemassaolollamme, vain se on loppujen lopuksi tärkeää, oma todellinen erilainen kokemuksemme, siinä on elämämme tarkoitus.

Tässä hetkessä, yhdessä elämässä kaikella on merkitystä. Ikuisuudessa, loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä. Se ei silti tarkoita että kaikki olisi turhaa, ei, kaiken merkitys nähtävästi onkin tällä muutoksella, ja mikä vielä tärkeämpää, siitä saadulla kokemuksella. Kokemus on tärkein, kokemus on elämä, olevainen on kokemus.

Jokaisen elävän tuntevan ajattelevan olennon elämää hallitsee tuntemattomuudesta johtuva kärsimyksen tuska, tuska epätietoisuudesta sekö tietämättömyydestä, kaiken oletetusta arvaamattomuudesta.

Jotta voi olla onnellisuutta, täytyy olla kärsimystä. Jotta voi olla iloa, täytyy olla surua. Vastakohdat ovat riippuvaisia toisistaan, kaikki esiintyy ilman todellista omaa itseyttä, omaa olemusta, koska vastakohtaparit tarvitsevat aina toisensa voidakseen olla olemassa. Voidakseen synnyttää tunteen, voidakseen luoda kokonaisuuden.

Rakkauden hinta on sen menettämisen aiheuttama tuska, ilon hinta on suru, omistamisen hinta on luopumisen tuska, muutoksen hinta on pysymättömyys, elämisen hinta on kuolema.

Vaikka kipu ja tuska ovat vain väliaikaisia, muuttuvia, ne ovat silti myös todellisia. Kaikki meistä tietävät sen, kivun ja tuskan tuntemista ei tarvitse opettaa kenellekään.

Elämä, olevaisen olemus muokkaa meitä koko ajan omilla teoillamme haluamaansa suuntaan? Luulemme olevamme ”me”, mutta olemmekin kaikkeus.

Ammennan jokahetkisestä kuoleman ja kuolemisen läsnäolosta itselleni valtavasti elämänvoimaa, se on yksi suurimmista toiminnan sekä onnellisuuden lähteistäni tässä elämässä yhdessä rakkauden sekä kiitollisuuden kanssa.

Tuntevatkohan kaikki ajattelevat tuntevat olennot itsensä välillä maailman yksinäisimmiksi olennoiksi? Yksinäisyys tarkoittaa myös itsenäisyyttä sekä itsenäisyys tarkoittaa myös vapautta, vapautta valita ja tehdä omia päätöksiä, omaa todellista vapautta valita, yksin. Vapauden hinta on yksinäisyys, vapauden palkka on itsenäisyys.

Yksinäisyyskin ja sen tunteminen on yhteinen, kaikkia yhdistävä kokemus ja olemus.  Itsensä rakastaminenkin on yhteinen, kaikkia koskeva ilmiö.

Sinua ei pidättele kukaan muu kuin sinä itsesi.

Ajatukset ovat kuin laivan ankkureita. Kun ankkurin laskee pohjaan, niin laiva on heti kiinni siinä, kuten mieli on kiinni ajatuksessa. Ajatuksemme kiinnittävät meidät johonkin tiettyyn kohteeseen ja jäämme kellumaan juuri siihen kohtaan pinnalle kuten laivakin tekee, niin pitkään kun mielemme on kiinni ajatuksessa. Samalla kun kiinnitymme tiettyyn paikkaan pohjassa, tiettyyn ajatukseen mielessämme, se samalla rajaa kaikki muut ankkurin paikat, kaikki muut ajatuksen pois mielestämme, emme todella voi keskittyä kuin yhteen ajatukseen kerrallaan.

Ihmisen elämässä kaikki on ajan kysymys, kaikki ilmiöt ja tapahtumat ovat vain ajan kysymyksiä.

Elämä on päätös. Päätös siitä, mitä tekee ja mihin oman aikansa käyttää.

Sitä saa, mitä antaa. Tavalla tai toisella…

Elämässä kaikelle on paikkansa ja oma tasonsa, ei elämässä todella voi kyllästyä eikä olla tyytymätön elämään jos vain uskaltaa olla, toimia ja elää. Kaikelle on oma tasonsa ja oma mittaristonsa, valinta kyllästymisestä ja tyytymisestä on meidän omamme, on olemassa selvä ero oman elämän ja todellisen olevaisen välillä.

Esineen, asian, ilmiön, elollisen olennon tarve täyttää oma tarkoituksensa? Olemassaolon tarkoitus, olemassaolon tunteenomainen perusolemus?

Kaiken tarkoitus onkin kaikkeus, meistä jokainen elävä tunteva olento on osa tuota kaikkeutta. Turvamme ja elämämme sisällön muodostamme me itse itsellämme sekä muilla ihmisillä sekä olennoilla. Muut elävät olennot ovat elämämme ilo, tuki ja turva, heidän olemassaolonsa ja kaiken monimuotoisuus. Mitä olemme ja mitä teemme yhdessä muiden kaltaistemme kanssa, se luo elämämme sisällön sekä on samalla sen suurin ilon.

Yhdellä ilmiöllä, olemuksella, olennolla, esineellä tai asialla on yleensä monta merkitystä, monta käyttötapaa sekä käyttötarkoitusta, monta eri puolta sekä tasoa.

Maailman paras minä, olinko maailman paras minä? Maailman paras sinä, olitko maailman paras sinä?

Kyllä Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Me itse, ja toiset ihmiset kaltaisinamme, olemme, ja ovat, elämämme suurin ilo. On helppo rakastaa itseään, siksi on helppo rakastaa myös muita. On helppo vihata itseään, siksi on helppo vihata myös muita. Monimuotoisuudesta syntyy elämä, monimuotoisuudesta syntyy kokonaisuus.

Ihminen käy elämänsä kovimmat taistelut itseään, omaa aitoa itseään vastaan. Voi joko sulautua itseensä, tai sitten jatkaa loputonta, tuskaista taisteluaan…

Kaikki paha olo, ihmisen kärsimys on peräisin vääristä, vääränlaisista vääristävistä ajatuksista sekä niistä seuraavista teoista ja toiminnasta…

Kaikki sisäinen tuntematon paha olo, sisäinen kärsimys on kuitenkin kohdattava ennemmin tai myöhemmin, joten odottaako vaiko kohdata…

Elämä on loppujen lopuksi loppuun asti hioutunutta, ovelaa jokaisen omakohtaista olemisen kärsimystä … ?

Elämä repii ja raastaa, varsinkin sisäisesti. Ainoat vaihtoehdot ovat joko jäädä paikoilleen, tai ottaa riski ja toimia…

Luo sekä rajaa itse omat sääntösi sekä rajasi elämällesi, älä usko muita itse kokeilematta.

Kun meistä jokainen kuolee, niin tiedämme. Tiedämme ainakin tietämättömyytemme… Haluaisin ottaa selville mitä silloin tapahtuu kun kuolee, kun häviää… Koska en jaksaisi enää elää tässä sisäisessä tuskassa, tietämättömyydessä, oletuksissa jotka kaikki päätyvät mielessäni pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen, ne riipivät sisintäni ja olemustani, koko minua. Tietämättömyys ja kuoleman jälkeinen tuntematon raastaa sisälläni sekä mielessäni, elän koko ajan pahinta painajaistani eläen siinä luulossa, että kuoleman jälkeen olen yksin, olen yksin vain leijaillen ikuisuudessa, ikuisesti… Se on suurin pelkoni, syvin helvettini joka polttaa sisälläni ja kukaan ei auta, kukaan ei kerro kuinka asiat todella ovat. Elän pahinta painajaistani koko ajan koska kukaan ei auta, elän yksin pahimmassa painajaisessani, syvimmässä helvetissä maanpäällä, koko ajan, yksin.

Kaikki elävät tuntevat ajattelevat olennot kamppailevat saman olemuksen kanssa, hyödyntävät samaa olevaisen olemusta jokaisen omassa elämässään.

Kaikki ihmiset ovat eläimiä, kaikki eläimet ovat ihmisiä. Ei ole eroa elävien olentojen välillä, kaikki ovat yhteydessä samaan elämän olemukseen.

Tilanteiden, tapahtumien sekä asioiden epäjärjestys, kaaos, epäonniset tapahtumat sekä sattumat ovat osa olevaisen perusolemusta, se täytyy vain hyväksyä ja pyrkiä jatkamaan eteenpäin omalla parhaaksi näkemällään tavalla epäjärjestyksestä sekä epäonnesta huolimatta.

Loppujen lopuksi, mikään ei tunnu miltään ja millään ei ole mitään väliä, joten miksi edes yrittää, miksi edes toimia, miksi edes elää?

Miksi rajoittaisimme itse itseämme omilla ajatuksillamme, luuloillamme, kuvitelmillamme sekä peloillamme, olemmehan jo valmiiksi tarpeeksi rajallisia sekä vajavaisia tällaisina kuin olemme, tällaisena kuin meidät on luotu, osana rajatonta kokonaisuutta…

Anna elämän vain tapahtua, anna itsesi vain tapahtua, vapautua, olla. Sulautua itseensä, sulautua elämään, sulautua kaikkeuteen…

Kaikki ajatukset ovat niin vajavaisia täydellisyydestä, ne ovat vain vajavainen kuva niiden alkulähteestä, rajattomasta mielen valtamerestä. Valtameren aalto on aina vajavaisempi kuin itse valtameri, yksinkertaisempi, voimattomampi. Siitä johtuu kärsimys, koska turvaudumme ajatuksiimme jotka ovat jo valmiiksi vajavaisia, epätäydellisiä, turvaudumme niihin kaikella voimallamme ja uskomme ne todeksi vaikka ne ovat vain kuvastus itse valtamerestä, täydellisyydestä. Valtameri ja kaikki sen aallot, jokaisen elävän ajattelevan tuntevan olennon elämä… Olemme kaikki vajavaisia, olemme vain heijastus täydellisyydestä, elämä, kaikkeus.

Keräämme tietoa koko ajan omien toimiemme ja tekojemme, kokemuksiemme avulla ja niiden kautta, tiedostamme pikku hiljaa, koko ajan lisää elämästä, olevaisesta sekä itsestämme ja tuota tietomäärää, tiedostettua todellista tietoa, ei voi enää hävittää, ainakaan tämän elämän aikana. Tuo tieto kasvattaa meitä, se kehittää meitä sekä luo meille koko ajan uusia mahdollisuuksia elämäämme, me olemme tietoa, me olemme ymmärrystä.

Odotan jotain, jotain jonka luulen, etten tule ikinä saamaan tai saavuttamaan. Odotan ja olen aina odottanut, niin pitkään kun muista, kaikenkattavaa, ikuista totuutta ja vastausta kaikkeen, aivan kaikkeen kaikkeuteen. Se on ollut tähän mennessä elämäni tarkoitus, matka sekä kaiken toimintani lähde, vasta nyt todella tiedostan sen, se on minun sisäinen ytimeni, ytimeni ydin. Olen saavuttanut ytimeni. Joten lopetan odottamisen nyt ja alan elää tässä hetkessä, vailla huolia ja murheita, vain tämä hetki ja tässä hetkessä tapahtuvat asiat merkitsevät… En odota huomista enkä murehdi menneitä, luovun sisäisestä totuuden odottamisen, totuuden löytämisen kipinästäni, sisäisestä palostani, halustani… Tässä ja nyt, elämä, kaikkeus, nautinto. Odottaminen on turhaa… ?

En voi hallita mitään, joten jätän kaiken turhan, jätän kaiken turhan… ja alan nauttimaan elämästä, omasta itsestäni sekä omista haluistani ja unelmistani, itsestäni. Minä ja omat haluni, siinä on elämäni ydin. Teimmepä mitä tahansa, ajattelimme mitä tahansa, tunsimme mitä tahansa, niin olemme silti yksi osa kokonaisuutta. Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan, joten lopettakaamme murehtiminen ja alkakaamme nauttia elämästä sekä toisistamme, kaikkeudesta. Olen vain kiitollinen tästä kaikesta, tästä hetkestä sekä kaikesta jota olen saanut kokea ja tehdä, ikuinen kiitos…

Elämässä vaikeinta on saada selvää elämästä, ja sen todellisesta luonteesta. Elämä muuttaa meitä haluamakseen, murtaa meidät, pikku hiljaa, kaikella sen toiminnalla, ominaisuuksilla sekä jokapäiväisillä teoillaan, omilla teoillamme elämä ja olevainen manipuloi sekä hallitsee meitä, sen omia osiaan.

Vaikka tekisin mitä, olen vain yksi osa kaikkeudesta. Vaikka tekisit mitä, olet vain yksi osa kaikkeudesta. Vaikka hän tekisi mitä, hän on vain yksi osa kaikkeudesta… Joten miksi itse rajoitamme itseämme, vaikka olemme jo valmiiksi rajoitettuja kaikkeuden osia. Elä ja anna mennä, tarkoittipa se sitten mitä tahansa. Ei tarvitse erikseen olla mitään tai muuttaa mitään, kaikki vain on.

Me pelkäämme kuolemaa koska meillä on opetettu, että kuoleman jälkeen voimme päätyä helvettiin sekä koska emme tunne kuolemaa emmekä sen aikaisia emmekä sen jälkeisiä hetkiä, emme millään saa tietoa kuolemasta sekä sen jälkeisestä ajasta. Pelkäämme siis kuoleman ajatusta, itse kuolemastahan tuo kuoleman ajatus ei kerro mitään. Itse kuolema meidän täytyy vain kaikkien kokea, silloin saamme siitä omakohtaista kokemusta ja tiedämme…

Vain omat, rohkeat todelliset teot luovat toivottavaa muutosta ja vievät omaa elämää haluamaamme suuntaan. ”Tyhmyys on sitä, että pyrkii muutokseen vanhoilla toimintatavoille”. Albert Einstein

Sinä itse olet elämäsi tärkein henkilö, koska elät itsesi kanssa koko ajan. Kaikista muista elävistä olennoista voit päästä eroon ja heitä voit vältellä, paitsi et itseäsi, olet itsesi kanssa koko ajan. Siksi sinä olet elämäsi tärkein henkilö, ja siksi kannattaa rakastaa ja olla mahdollisimman hyvä itselleen, ainoalle oikealle kumppanilleen.

Elämisen tuska, kaikista pahin tuska maan päällä, olevaisen sisimpäämme, ydintämme korventava kärsimys, elämisen tuska.

Päihteet ovat helppo pakopaikka, kaikista helpoin sekä vaivattomin tapa saada elämään muutosta ja jännitystä. Nekin ovat kasvaneet samasta maasta kuin mekin…

Olen vain yksi kaikista, yksi lukemattoman monista, meistä kaikista…

Onnellisuuttakin on olemassa niin montaa eri tasoa, voi tyytyä tai tavoitella niin monenlaista sekä monentasoista onnellisuutta.

Ei meidän tarvitse kuin elää… Elämä itsessään on parasta päihdettä.

Muistot ovat ihmisen juuret, osa meitä, se osa josta kasvamme ja jonka varassa toimimme.

Muistot ovat ihmisen suurimpia aarteita, todellakin, älä koskaan unohda tai laiminlyö muistojasi, ne ovat kaikki mitä meillä menneisyydestämme on todella jäljellä. Jos tapat tai unohdat ne, elämäsi muuttuu värittömäksi sekä muodottomaksi, tasapaksuksi, juurettomaksi olemiseksi. Uskokaa minua, puhun kokemuksen äänellä, muistot ovat osa meitä jokaista, osa minuuttamme. Jos tapat muistosi, tapat osan itsestäsi.

Älköön meistä kukaan turhaan huolehtiko, kyllä elämällä on suunnitelmansa meidän kaikkien varalle…

Kaikista pahin pelkoni on se, etten anna itsestäni kaikkea…

Elämä luo itseään koko ajan meidän kauttamme, me luomme elämää koko ajan, olemme osa elämää. Kaikkeus luo itseään koko ajan, oma itsensä kautta.

Jokainen on yksilö, oma itsenäinen yksilönsä omia haluineen ja unelmineen. Kaikki olennot ympäröivässä loputtomassa samannäköisessä massassakin ovat yksilöitä, omine ainutlaatuisine ominaisuuksineen. Siksi omassa elämässämme merkitseekin vain se, mitä me itse todella haluamme, sillä kaikilla on omat yksilölliset halunsa elämää varten. Teet suurimman palveluksen itsellesi, kun kuuntelet todellista, omaa aitoa sisäistä ääntäsi, et muita, vaan itseäsi.

Kaikki taistelevat ja käyvät läpi samat vaiheet sekä samat vaikeudet elämässään, kuten itsenäistyminen, itsensä tuntemisen opetteleminen, itsensä toteuttaminen ja rohkeana oleminen, unelmiensa seuraaminen jne. Vain ulospäin näkyvät vaikutelmat sekä vaikeuksista kommunikoiminen ja viestiminen muille yksilöille vaihtelevat. Kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus.

Kaikki tuntevat ja ovat yhteydessä samaan elämän olemukseen, eri paikoissa, eri aikoina ja eri ihmisillä vain sanat, käsitteet sekä kielikuvat siitä vaihtuvat.

Halut ja tunteet ovat elämän suola, olevaisen meille jokaiselle suoma suurin lahjamme… Voi sitä onnetonta joka siirtää syrjään halunsa sekä tappaa tunteensa, kuinka värittömäksi ja muodottomaksi hänen elämänsä muodostuukaan.

Kuuntele itseäsi, seuraa itseäsi, rakasta itseäsi ja toimi tuon rakkauden sekä itsesi mukaan, se on suurin hyvyys jonka elävä olento voi itselleen tehdä, rakastaa itseään ja elää tuon rakkauden mukaan.

Älä laiminlyö, älä syrji äläkä sivuuta itseäsi, se on suurin pahuus jonka elävä olento voi itselleen ja omalle elämälleen tehdä.

Ei ole pakko elää, jos ei halua… Kaikki itselleen sekä elämälle todella rehelliset olennot tiedostavat tämänkin vaihtoehdon olemassaolon.

Oma halu, tunne, tahto, motivaatio sekä unelmat, kaikki sisäiset tunteet sekä tuntemukset, ovat yhden yksilön elämän tärkeimmät motivaattorit sekä sitä ylläpitävät moottorit, älä aliarvioi äläkä laiminlyö niitä, ne ovat jokaisen meidän elämämme arvokkain sisältö, ne luovat elämää ja sen monimuotoisuutta, rikkautta.

Itsensä rakastaminen ja arvostaminen avaa elämän kaikki mahdollisuudet ja ovet. Itsensä halveksiminen ja inhoaminen sulkee sekä tappaa kaikki elämän houkuttelevat mahdollisuudet, värit, tunteet sekä muodot. Omat valintamme täytyy jokaisen meidän, elävän yksilön itse tehdä…

Liikkeelle lähteminen itsensä rakastamisessa sekä arvostamisessa on kaikista vaikein osuus, koska yleensä minuus on haudattu niin syvälle sisäisiin pohjamutiin, että omaa minuutta sekä kaikkia sen rakastettavia ja arvostettavia ominaisuuksia ei pahimmassa tapauksessa enää edes huomaa eikä tiedosta. Tietoisesti täytyy etsiä ja löytää edes yksi ominaisuus, yksi ominaisuus johon tarttua ja jota nostaa sekä alkaa arvostamaan sekä rakastamaan, tietoisesti, näin alkaa itsensä rakastamisen tie. Pikku hiljaa, ominaisuus ominaisuudelta, omaan itseyteen kohdistuva rakkaus kasvaa. Loppujen lopuksi, kaikki on kiinni siitä kuinka suhtaudut itseesi.

Ole itsellesi rakastava, hellä, sydämellinen, rakas… Kaikkea positiivista, lämmintä, rakastavaa sekä hellää. Vain täten voidaan alkaa rakentamaan pysyvää perustaa, pysyvää minuutta jota kautta elää ja olla menestyksekkäästi. Vain eheän ja kokonaisen rakastetun minuuden, rungon kautta aukeaa koko ulkoinen elämä, ja sen kaikki mahdollisuudet saadaan omaan käyttöön. Löytää pikku hiljaa itseensä kohdistuvan rakkauden ja positiivisen lämmön kautta uusia ominaisuuksia, puolia sekä asioita ja ilmiöitä, jotka tuovat lisää sisältöä elämään sekä lisää itseensä kohdistuvan rakkauden aiheita ja syitä, ympyrä sulkeutuu.

Elämän ja olevaisen, kaikilla sisäisen ja ulkoisen pienimmilläkin osasilla ja hiukkasilla on oma tarkoituksensa sekä merkityksensä. Jos tapat ne, et kuuntele etkä arvosta niitä tai et välitä niistä, niin tunnet ja koet tekojesi seuraukset elämäsi värittömyytenä, tunteettomuutena, muodottomuutena sekä sisällöttömyytenä. Arvosta elämää ja sen kaikkia, sekä sisäisiä että ulkoisia, osia, hiukkasia sekä olemuksia.

Elävän tuntevan ajattelevan olennon täytyy tuntea sekä tietää oman elämänsä eri osa- alueet sekä sen puolet, muuten elämästä muodostuu päämäärätöntä ajan haaskaamista sekä liiallista turvautumista muihin yksilöihin sekä massaan.

Jokaisen elävän tiedostavan tuntevan olennon täytyy tuntea elämän säännöt, ohjeet sekä sen lainalaisuudet, jotta hän voi toimia menestyksekkäästi elämässä.

Jos pitää valita yksi, jota kohtaan elämässä täytyy olla kaikista suopein sekä rakastavin, tuo yksi olet sinä itse. Sinä itse sekä muut rakkaat lähimmäisesi, tuossa edellä mainitussa järjestyksessä.

”Vahvuuksilla voi loistaa ja heikkouksia tulee kehittää”. Nico Warde

Kaikki rakastavat todella vain itseään, koska se on ainut mitä meille on annettu. Itserakkaus ajaa maailmaamme, elämäämme sekä elämän yleistä kehitystä eteenpäin, itserakkaus on olevaisen kehittymisen moottori.

Pysy koko ajan pienessä liikkeessä, älä taannu elämässäsi.

Ei meillä todella ole ketään muuta kuin itsemme, sekin vain rajallisen ajan, ja tuokin rajallinen aika voi loppua minä hetkenä hyvänsä… mitä teet?

Jos ei muuta, niin järjestänpähän ainakin nuoren ihmisen hautajaiset…

KUUNTELE ITSEÄSI, KUUNTELE TUNTOJASI, KUUNTELE TUNTEITASI, KUUNTELE SISIMPÄÄSI. Ne ovat ainoita meille annettuja sisäisiä ohjeita sekä neuvoja… Itsestäsi sekä niiden tiedostamisesta sekä seuraamisesta riippuu elämässäsi, sekä sisäisessä että ulkoisessa, menestyminen.

Kaikki erilaisuus johtuu siitä, kuinka eri ihmiset suhtautuvat elämään, sen olemukseen, sen ainutlaatuisuuteen sekä kaikkiin sen pienimpiinkin ominaisuuksiin.

Usko itseensä, tai sen puute, ratkaisee suurimman osa yksilön elämästä…

Anna elämän kaikkien tasojen sekä puolien vain olla. Ei elämässä ole mitään liikaa eikä mitään turhaa. Luota ja usko itseesi, luota ja usko elämään.

Elämä on haaveita ja unelmia varten, niiden seuraamiseen ja saavuttamiseen.

Sinun täytyy elää ja olla itse, luottaa itseesi, et voi tukeutua etkä turvautua muihin jos todella haluat toteuttaa itseäsi.

Sisäisessä elämässäsi sinun täytyy olla terävä, terävä kuin terävin veitsi.

Sisäiset muodot täytyvät olla selvillä, sisäiset ”langat” täytyvät olla yhdistyneinä sekä liitoksessa, ei irrallaan, tuntemattomana. Sisäiset muodot täytyvät olla yhdistyneinä.

Yksilön elämä on pitkä, pitkä matka…

Yksilön elämän suurin ilo on seurata omia halujaan ja tunteitaan, oma aidon itsensä toteuttaminen, tilanteessa kuin tilanteessa.

Yksilön elämässä suurimman osan päättää se, käyttääkö yksilö kaiken energiansa itseensä, muihin/ toiseen ihmiseen vaiko epätietoisuuteen ja päättämättömyyteen siitä, käyttääkö energiansa itseensä vai muihin.

Anna kaiken vain olla, anna ajan vain kulkea, älä sekoita mitään turhaan.

Tärkeintä on oma halu, ja sen rohkea seuraaminen ja toteuttaminen, mistään muusta välittämättä…

Elämässä täytyy olla itsenäinen, terveellä tavalla itsekäs, jos todella haluaa menestyä elämässään.

Ei elämä itsessään ole tylsää tai tasapaksua, me itse teemme elämästämme sellaista omilla teoillamme sekä päätöksillämme, me itse olemme vastuussa elämämme sisällöstä, olipa se sitten huikean mahtavaa tai tappavan tylsää…

Älä ajattele mitään, vain ole, elä ja toimi elämän olemuksesi, ytimesi mukaan. Kaikki on meissä valmiina, kaikki on elämässä valmiina, elämä janoaa vain elämää, muutosta, toimintaa.

Tuo kaikki mahdolliset ominaisuutesi esille, miksi ne muuten olisivat sinulle annettu, ellei käytettäväksi? Ei ole olemassa turhuutta…

Jokaisen elävän olennon suurin onni on olla oma aito itsensä, sellainen kuin miksi meidät on luotu. Vain olla ja elää, kaikki on ennalta suunniteltu.

Päästä irti kaikesta itsellesi turhasta, sekä sisäisestä että ulkoisesta. Kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan hallita eikä kontrolloida. Luota elämään, luota itseesi, luota matkaasi…

Elämän ja olevaisen lait, toimintatavat ja mekanismit perustuvat itsekkyydelle, itserakkaudelle, itsestään huolehtimiselle sekä itsensä vaalimiselle.

Elämä, ja sen sisältö, perustuu itsensä rakastamiselle.

Herätä itsesi.

Elämässä ei ole tärkeää miten teet, vaan se, mitä teet nyt.

Ei olevaiseen tarvitse lisätä eikä siitä poistaa mitään, olevaisessa itsessään on jo kaikki, suurin ilo sekä musertavin suru, lämpimin onnellisuus sekä lohduttomin onnettomuus, korkein taivas sekä syvin helvetti, ja kaikkeus näiden välillä, tilan olemus jossa kaikki toiminta sekä muutos tapahtuvat ja joka täyttyy olevaisella. Olevainen itsessään on jo kaikkeus, kaikki elämän muodot, värit sekä olemukset, olevainen on kaikkeus, kaikkeus, ja meistä jokainen on osa tätä kaikkeutta juuri tällaisena kuin olemme, omina aitoina itsenämme.

Väärät oletukset elämästä johtavat väärään elämään…

Sinulla täytyy olla sisäinen runko, sisäinen mittaristo…

Päästä irti kaikesta turhasta ja itsellesi tarpeettomasta, sekä sisäisestä että ulkoisesta… Kaikkea ei voi eikä pidäkään hallita. Elämä on hallittu kaaos.

Eläminen vaatii kaikkia Elämän ominaisuuksia, miksi ne muuten olisivat olemassa?

Elämästä nauttiminen joka hetki, jokainen teko. Elämän virallinen tarkoitus… minulle.

Meidän jokaisen TÄYTYY luoda oma tarkoituksemme omalle elämällemme, itse jokaiselle itsellemme. Valmiita vastauksia, tarkoituksia ei ole… Tarkoituksen luominen omalle elämällemme, elämämme pakollinen tehtävä…

Elämämme on epävarmuuden sietämistä, sekä sen kanssa elämistä alusta loppuun saakka. Epävarmuus on läsnä jokaisessa elämämme hetkessä, epävarmuus seuraavasta hetkestä, huomisesta, ensi viikosta jne. Epävarmuus on elämä, ainakin elävän ajattelevan tuntevan olennon elämä. Mitä tuleekaan tapahtumaan ja mitä kaikkea voikaan tapahtua? Saavutammeko sen, mitä haluamme vai kuinka elämä luo itse itseään, mihin suuntaan ja millä tavalla? Olemmeko ensi viikolla edes elossa? Pysyykö kaikki tuntemamme ennallaan vai tuleeko suuria muutoksia? Jos muutoksia tapahtuu niin mihin suuntaan, omalta kannaltamme hyvään, neutraaliin vai huonoon suuntaan? Saammeko kenties lisää rahaa ja herääkö ihmissuhteemme uuteen kukoistukseen, löydämmekö ehkäpä uuden keinon sekä rohkeutta todella toteuttaa itseämme vai sairastummeko, joku lähipiirissämme sairastuu tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolee? Vai pysyykö kaikki näillä nykyisillä urillaan, nykyisessä olomuodossaan, entisellään? Todellakin, elämä on epävarmuutta kaikesta ja se juuri tekeekin kaikkeudesta niin rikasta ja monimuotoista, elämää, kaikesta niin mahtavaa tai onnetonta sekä kaikkea niiden väliltä, juuri tämä olevaisen jatkuva muuttuminen ja sen muutosvauhti synnyttävät elämään kaikki sen värit, muodot sekä olemukset. Ilman elämän epävarmuutta sekä sen tuntemattomuutta tämä hetki sekä tulevat hetket eivät olisi elämää, ne olisivat tylsää ennalta arvattavaa oleilua… Joten eläköön meistä jokainen juuri nyt, tässä hetkessä kaikella voimallamme sekä energiallamme, kaikkeutemme koko kirjolla, ja kuolkaamme myöhemmin… ehkä jo seuraavassa hetkessä, ken tietää. Joten toimiako vaiko odottaa, nyt vaiko myöhemmin, ehkäpä jopa liian myöhään… siinäpä vasta kysymys, elämämme tärkein sellainen.

Elämä ja kaikki sen lukemattomat osaset, yksi kollektiivinen kokemus kokonaisuuden eri osasten välillä.

Jokainen joutuu valitsemaan, minä itse vaiko muut…

Jos luotat itseesi ja luotat elämään, sen suurempaa ja täydellisempää luottamusta ei voi olla…

Elämässä parasta ja tyydyttävintä onkin juuri se, että saamme rakentaa oman elämämme, toteuttaa aitoa itseämme, luoda omat arvomme sekä taistella niiden puolesta, muuttaa tätä maailmaa omalta osaltamme… täysin omana ainutlaatuisena, jäljittelemättömänä osana kokonaisuutta, yksilönä.

Jokainen elävä ajatteleva tunteva olento on kuin aurinko, meistä itsestämme riippuu millaisia säteitä säteilemme ympäristöömme.

Meistä jokainen elävä olento on pienen pieni osa kokonaisuutta, olevaista, joten olevainen toteuttaa itseään meidän kauttamme. Ainut muuttuja tässä kaikessa onkin se, kuinka hyvin annamme olevaisen, itsemme, toteuttaa itseämme… taistelemmeko itseämme vastaan vai olemmeko sinut itsemme kanssa, olemmeko sodassa itsemme kanssa vai toteutammeko hedelmällistä, luonteeltaan puhdasta onnellisuutta olevaa, yhteistyötä itsemme kanssa… kyllä olevainen itsestään huolen pitää, uskon ja tiedän tämän.

Kun menetät tunteesi, menetät herkkyyden elämästäsi, herkkyyden joka on korvaamattoman tärkeä ja kaunis osa aitoa elämää, sellaisena kuin elämä on meille tarkoitettu.

Kun sinulla on huono olla, silloin mikään ei onnistu.

Miksi ne olisivat meille annettu, jos ei käytettäväksi…

Miksi kaikki, mitä olemme, olisi meille annettu, jos ei käytettäväksi…

Muutos, niin pieni kuin suurempikin, tarvitsee aikaa. Aika ja muutos ovat yksi ja sama, saman asian kaksi eri puolta… Joten antakaamme muutokselle, itsellemme, sen tarvitsema aika. Ilman aikaa ei ole muutosta, ilman muutosta ei ole aikaa.

Ainutlaatuinen ulkomuoto ->ainutlaatuinen sisältö, sisäinen virta. Samat osaset mutta eri järjestys -> erilainen kokonaisuus.

Meidän jokaisen uniikki, ainutlaatuinen ulkomuotomme antaa meille oikeuden myös olla uniikkeja, tehdä ainutlaatuisia tekoja!

Vapaus tuo vastuun, vastuu tuo vapauden.

On meidän oma luulomme ja kuvitelmamme, että elämä itsessään sekä erityisesti meidän oma elämämme täytyisi olla koko ajan hauskaa, mukavaa sekä onnellista. Elämä voi olla mitä vain, ja me olemme osa tuota kaikkeutta.

Elämä on kokemus, joten kuolemankin täytyy olla vain kokemus… Kokemus, joka meidän täytyy kohdata yksin, yksin täysin omana itsenämme.

Älä yritä hallita mitään elämässäsi, anna elämän vain tapahtua. Sulaudu osaksi elämää, kaikkeutta, ja pyri vain nauttimaan jokaisesta elämäsi hetkestä.

Ihminen voi käyttää aikansa niin moneen eri asiaan ja kehittyä niin monessa eri asiassa sekä ominaisuudessa… Tämä aika on silti pois kaikesta muusta, elämä on valinta.

Koko olemassaolon syy sekä tarkoitus on se, että mieli ja ajatukset luovat itse itseään, ajatukset luovat näkyvän. Joten ihmisen tarvitsee vain päättää ja valita mitä hän haluaa ja uskoa siihen, niin kaikki on mahdollista. Kaikista vaikein osuus onkin uskoa, uskoa ja valita, päättää todella mitä haluaa… Elämä on valinta, vapaus tuo vastuun ja vastuu vapauden.

Ei elämää voi hallita, elämä hallitsee meitä koska olemme osa sitä…

Meille kaikille on annettu syntymälahjaksi valta muuttaa elämää, juuri sellaiseksi kuin sen itsellemme haluamme rakentaa…

Ei aito elämä, totuuden etsiminen ja sen löytäminen, helppoa ole, ei… Se vaatii kaiken, kaiken mitä elävä ajatteleva tunteva olento on ja kaiken, mitä hänelle on annettu, kaiken…

Elämän salaisuus onkin se, että sinun ei tarvitse muuttua maailman näköiseksi, vaan muuta oma maailmasi itsesi näköiseksi.

Elämä kyllä luo itseään, sinä kyllä luot elämää, kunhan vain lähdet liikkeelle, kunhan vain tiedostat sen että sinun itsesi täytyy tehdä aloite, lähteä itse liikkeelle, elämä kyllä huolehtii lopusta.

Jos et tartu elämän tarjoamiin loputtomiin tilaisuuksiin sekä mahdollisuuksiin, jos et tiedosta niitä etkä siksi ymmärrä tarttua niihin, et voi syyttää siitä kuin itseäsi…

Elämämme sisältö, sen rikkaus ja monipuolisuus, on täysin meistä itsestämme sekä omista valinnoistamme kiinni. Me luomme oman elämämme ja kaiken sen sisällön…

Elämässä ei ole olemassa mitään selviä rajoja, musta ja valkoinen, joko tai, on olemassa vain enemmän tai vähemmän, jopa kaikki tai ei ollenkaan…

Kaikki elävät olennot ovat sekoitettu samoista osasista, mutta erilaisilla sekoitussuhteilla, siksi jos todella haluat saada itsesi täysin tyytyväiseksi, sinun täytyy seurata todella vain itseäsi sekä omia halujasi ja unelmiasi.

”Rakennuspalikat” lukemattomissa erilaisissa järjestyksissä -> erilainen flow, sisäinen virta -> erilaisuus/ monimuotoisuus/ elämän rikkaus

Minun tehtäväni on pitää huolta itsestäni, sinun tehtäväsi on pitää huolta itsestäsi… Kollektiivinen yksilöllisyys, yksilöllinen kollektiivisuus.

Oma sisäinen virta, oma flow, kallein aarteemme päällä maan… Ei elämällä todella ole mitään rajoja, me luomme elämälle rajat sekä kuvitteelliset rajoituksemme oman päämme sisällä, omilla luuloillamme sekä kuvitelmillamme.

Seuraa sydäntäsi, seuraa sisäistä virtaasi, sinulla eikä minulla ei todella ole mitään muuta, mitä seurata… Se on ainut todellinen oppaamme elämässämme, meistä jokaisesta itsestämme on kiinni seuraammeko sitä vai tukahdutammeko sen…

You just have to take care of your own flow…

Näkyvä on muuttuvaa, pysymätöntä. Näkymätön lepotilassa, ilman ajatuksia sekä tunteita, perimmältään on muuttumatonta, pysyvää… Muuttuvainen on kärsimystä, muuttumaton perimmäiseltä olemukseltaan on rauha.

Elämä, niin kuin meidän omakin elämämme, on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen sekä kaikki on toisiinsa yhteydessä, riippuvaisia toisistaan… Yksi asia vaikuttaa toiseen, toinen kolmanteen ja näin syntyy muutos.

Se, että kaiken tajuaa sekä tiedostaa yleensä vasta jälkeenpäin, jälkikäteen, juuri se tekeekin elämästä juuri niin hankalaa sekä monimutkaista, se juuri tekee elämästä elämän.

Kaikista pahinta sekä turmiollisinta on se, kun ihminen menettää toivon, uskon sekä luottamuksen itseensä sekä elämään, silloin ei jää enää mitään jäljelle…

Yksikin negatiivinen ajatus itsestäsi, itseäsi kohtaan riittää jo aiheuttamaan negatiivisen toimintoketjun, tuhoavia vaikutelmia itsessäsi.

Elä unelmaasi -> aitoja asioita, seuraa sisäistä virtaasi -> follow your flow, sydäntäsi.

Kaikki syyt käyttäytymiseesi löytyvät sisältäsi, joten jos haluat muuttaa käyttäytymistäsi, sinun täytyy muuttaa sisältöäsi. Syy on sisällä, seuraus ulkopuolella.

Liiallinen halu miellyttää jotakuta/ muita estää aitoa elämää tapahtumasta, ei tarvitse miellyttää kaikkia, kaikkia ei suorastaan saa miellyttää.

Meidät on jo synnytetty, siemen on jo istutettu, joten antakaamme kaiken potentiaalimme vaan toteutua, antakaamme oman elämänpuumme vain kasvaa täyteen mittaansa sekä kukoistukseensa, sellaiseksi kuin se, meidät, on tarkoitettu.

Tunteet ja tuntemukset ovat lopulta jokaisen yksilön elämän ja sen sisällön polttoainetta, yksilön elämän energiavarasto, josta yksilö löytää syyt teoilleen sekä toiminnalleen, elämälleen.

Tunteet ja tuntemukset, rakkaus viha kiintymys vastenmielisyys halu inho, ovat elämän sekä muutoksen polttoainetta, niiden energianlähde sekä moottori… Ne kaikki ovat muuttuvaisia, pysymättömiä, mutta ne ovat elävän ajattelevan tuntevan olennon toiminnan syy sekä lähde, niiden päälle rakentuu elämä.

Jokainen on oman elämänsä rakentaja, vastuussa sen sisällöstä sekä omasta onnellisuudestaan. Kollektiivinen, yhteinen, kaikkia koskeva yksilöllisyys.

Rakenna oma elämäsi sinulle annetuilla, oman elämäsi rakennuspalikoilla.

Jokaiselle meille annettu syntymälahjamme on meille annettu mahdollisuus tehdä täysin sitä, mitä itse haluamme. Se on suurin lahjamme sekä mahdollisuutemme joka meillä kaikilla on, en voi tarpeeksi painottaa asian tärkeyttä sekä sen arvoa. Vapaus toimia kuten itse haluaa on elämä, se luo elämän sekä on sen tarkoitus…

Anna sydämesi, sisäisen virtasi päättää se, mitä teet elämässäsi sekä mitä elämässäsi tapahtuu.

Vasta silloin, kun ihminen tietoisesti lopettaa muiden ihmisten miellyttämisen, hänelle avautuu aito elämä sekä sen kaikki mahdollisuudet. Hän löytää aidon itsensä sekä pystyy vapaasti todella elämään, kaikkia ei voi miellyttää, kaikkia ei edes saa miellyttää…

Elämä, oleminen on perimmäiseltä olemukseltaan kärsimystä. Siksi kuoleman kautta tapahtuva vapautuminen on rauha sekä samalla suurin onnellisuus…

Sinun täytyy vain uskaltaa toivoa, ja sen jälkeen uskoa siihen sekä toimia.

Elämä on kokemus, ja me voimme itse muokata tästä kokemuksesta sellaisen kuin haluamme…

Jokaisen elävän ajattelevan tuntevan olennon elämän tärkeimmät kysymykset ovat, toiminko nyt vaiko myöhemmin, onko minulla todella varaa enää odottaa vai tyydynkö tähän hetkeen, olenko todella onnellinen jos tyydyn?

Kun mielen jättää tyhjäksi, mieli kyllä täyttää itse itsensä. Kun itsensä, sisimpänsä, jättää tyhjäksi, itseys kyllä täyttää itse itsensä. Kun elämänsä jättää tyhjäksi, elämä kyllä täyttää itse itsensä.

Meistä jokainen, jokainen olento, on perimmältään täydellinen omaksi itsekseen. Odota, pysähdy, anna kaiken vain olla, älä taistele itseäsi vastaan, älä luo itsellesi mitään rajoja äläkä ehtoja, anna kaiken vain olla. Päästä irti kaikesta turhasta ja vain ole, ole täysin sellainen kuin mitä sisälläsi tunnet riippumatta mistään tai kenestäkään… Anna sisäisen ohjata ulkoista eikä toisinpäin, älä yritä hallita mitään vaan sulaudu osaksi itseäsi, osaksi elämää sekä kaikkeutta. Olet täydellinen, ole täysin oma itsesi, juuri sellainen kuin millaiseksi sinut on luotukin, täydellinen täysi oma itsesi.

Tarkoituksen luominen omalle elämällemme, elämämme todellinen tarkoitus…

Kollektiivinen yksilöllisyys, vaikka kaikki yksilöt elävät siinä luulossa, että he ovat yksin sekä että he tuntevat yksilöllisesti omia tunteita sekä tuntemuksiaan, niin kaikki tuntevat samat tunteet sekä tuntemukset, siinä elämän nerokkuus onkin. Kaikki on yhteistä, kaikki elävät yhden saman elämän sekä koko sen tunneskaalan, sen eri vaiheet sekä koko elämän kirjon kaikkeudessaan sekä kokonaisuudessaan, kaiken mitä elämään kuuluu, siinä elämän salaisuus onkin -> kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus. Kollektiivinen yksilöllisyys.

Hyväksy itsesi, hyväksy elämä ympärilläsi, hyväksy kaikkeus.

Kiitän, hyväksyn, arvostan.

Elämä, olevainen, vaatii kaiken. Minä annan kaikkeni.

Mieli on kaikkeus. Mieltä ei voi ajatuksin käsittää, koska ajatus on mielen tuotos, valtameren aalto. Ajatus on kaiken muutoksen alku, ajatuksesta johtuu kaikki muutos sekä kärsimys. Mieli on kuin peili, se heijastaa kaikki ajatukset pinnallaan, itsessään, mutta itse itseään, mieltä, se ei voi peilata. Mieli ei voi ymmärtää itseään, koska se on rajaton. Mieli on rajaton ja ajatus on rajallinen, rajattu osa mieltä. Ajatus on tiivistynyt osa rajatonta mieltä, ja jos joku on rajaton, niin sitä ei voi millään tavalla kokonaisuudessaan käsittää eikä ymmärtää.

Elämässä on ensin hankkimista, sen jälkeen luopumista. Tärkein asia tässä kaikessa onkin se, tarraudummeko elämään ja sen osasiin vain annammeko kaiken vain olla ja hyväksymme muutoksen sekä luopumisen.

Ei ole olemassa aikaa, on olemassa vain ehdollisen elämän jatkumo. Me itse, kaikkeus, luomme jatkumon ympärillämme sekä itsessämme omilla ajatuksillamme sekä toiminnallamme, jatkumon tulevaisuus on meistä itsestämme kiinni. Elämän jatkumo mahdollistaa muutoksen, muutos on näkyväinen, näkyväisen tarkoitus sekä syy on muutos. Kaikki alkaa ja lopulta loppuu, vain tilan ja tiedon olemus jossa kaikki tapahtuu, on pysyvää.

Kaikkeus on käytössämme.

Syvin sisäinen olemuksemme ja sen laatu, sen taajuus, negatiivisuus tai positiivisuus, epävarmuus tai luottamus, viha tai rakkaus, onni tai suru määräävät lopulta menestymisemme kaikessa mihin ryhdymme sekä kussakin hetkessä jossa elämme sekä toimimme.

Näkyvässä maailmassa menestyminen on lopulta kiinni kunkin yksilön omasta tahtotilasta sekä sisäisestä taajuudesta.

Onnellisuus, elämän tarkoitus. Onnellisuuden kokemus, kaiken tarkoitus.

Ego, egoismi, minuus, erillisyys sekä itsekkyys, kaiken pahan alku ja juuri, syy sekä seuraus.

Ei elämässä tarvitse valita, kaikkeus on kaikkialla.

Palkinto aiemmasta elämästämme ei ole se, mitä olemme saaneet sekä saavuttaneet, vaan se, millaiseksi olemme kehittyneet, mitä meistä on tullut elävänä ajattelevana tuntevana olentona, millaiseksi olemme kasvaneet noiden kokemuksien myötä.

Pienissä asioissa on kaikkeus, pienistä asioista muodostuu kaikkeus. Sekä sisällä että ulkona, niin näkyvässä kuin näkymättömässäkin.

Oma ego, ”itseys”, on tietämättömyyden perusolemus.

Elämä ja maailmankaikkeus, ”täydelliseksi suunniteltu”.

Olentojen ajatusrakennelmia, ajatusmaailmoja/ ajatuskaikkeuksia.

Sisäinen luo ulkoisen, sisäinen muuttaa ulkoisen, sydämeni luo elämäni. Kaikkea parasta kaikille ja kaikelle, kaikkea parasta meille itsellemme.

”Kaikkien olentojen, kaikkeuden itsettömyys sekä pysymättömyys”. Kaikki on yksi, yksi on kaikki.

Elämä on yksinkertaista, meillä on mahdollisuus muutokseen sekä toimintaan, meistä itsestämme riippuu kuinka tämän muutospotentiaalimme käytämme sekä mihin sen lopulta aktivoimme.

Elämässä menestyminen riippuu siitä, kuinka hyvin näkymättömän sisäisen potentiaalin sekä energian osaa, sekä uskaltaa, tuoda ulos ja esiin tähän näkyvään konkreettiseen maailmaan.

Olentojen elämä, kaikkeus, rakentuu enemmän tai vähemmän elämän jatkumon ylläpitämiseen eli lisääntymiseen sekä omien jälkeläisten hyvinvoinnin vaalimiseen. Siksi sekä fyysinen että henkinen rakkaus, tai niiden puute, näyttelee niin suurta roolia yksittäisten olentojen elämässä.

Jollei unelmiemme, halujemme sekä toiveidemme todellinen toteutuminen olisi niin haastavaa sekä omasta mielestämme vaikeaa, ne saavuttaessamme ne eivät tuntuisikaan miltään, ne eivät olisi unelmiamme. Vaikeudet saavuttaa unelmat tekee niistä todella unelmiamme, salaisuus onkin periksiantamattomuus, uskominen sekä luottamus niihin sekä ennen kaikkea itseemme vaikeuksista huolimatta, ennemmin tai myöhemmin ne auttavat meidät perille, juuri siinä on kaikkeuden idea sekä salaisuus. Me itse luomme sekä tuomme unelmat luoksemme uskomalla niihin sekä itseemme, ei meillä todella ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä näin, juuri niin kaikkeus toimii.

Ensin täytyy luopua kaikesta, jotta lopulta voi saada kaiken. Elämä on luopumista.

”Taivaan linnut, eivät ne kylvä eivätkä niitä, mutta silti niillä on kaikki mitä elämäänsä tarvitsevat”.

Kaikilla olennoilla on jo syntymänsä hetkellä kaikki mitä he elämäänsä ja olemiseensa tarvitsevat, kaikki muu menee ahneuden sekä egoismin puolelle. ”Älä lisää äläkä poista mitään, valtameri ja kaikki sen aallot”.

Ei ole olemassa alkua tai loppua, on olemassa vain onnellisuutta tai kärsimystä, ja kaikkea näiden ääripäiden väliltä. Kaikki on loppujen lopuksi leikinomaista tilan ja tiedon olemusta, jossa kaikki tapahtuu.

Täytyy olla kärsimystä, jotta voi olla sen ylittävää onnellisuuttakin. Vastakohdat luovat toinen toisensa.

Nautinto, kaikkeudesta nautiskeleminen, elämäni tarkoitus sekä sen päämäärä.

Ensin täytyy luopua kaikesta, jotta lopulta voi saada kaiken. Elämä on luopumista.

Tee tästä päivästä elämäsi paras päivä, tee tästä hetkestä elämäsi paras hetki. Se on arvokkainta, tärkeintä sekä suurinta mitä yksilö, mitä meistä kukin, voi itselleen tehdä.

Oletko muuten koskaan sattunut miettimään ihan ajatuksen kanssa tätä kaikkea, mitä me todella olemme ja mitä täällä todella tapahtuu? Meidät on vain heitetty tänne, heitetty tänne keskelle olevaista kuten koulureppu nurkkaan kotiin saavuttaessa. Ei meiltä tiedostavilta olennoilta ole keneltäkään ennalta edes kysytty haluaisimmeko mahdollisesti syntyä tai voisimmeko kenties harkita ilmestymistä maailmaan, ”miellyttäisikö herraa tänään syntyä poikalapseksi esimerkiksi Itäiseen Suomeen Kontiolahdelle tai daamia vaikkapa tyttövauvaksi Yhdysvaltoihin Etelä- Carolinen osavaltioon”. ”Mitenkäs tuota, haluaisitkos kuule mahdollisesti elää ja olla, oletko muuten syntymisen ihmettä viime aikoina miettinyt?” Ei, meiltä ei kysytty mitään ennen syntymäämme, ei yhtään mitään ennen sitä hetkeä kun elävä olento alkoi tiedostaa ympäristöään ja itseänsä. Meille ei annettu mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään liittyen itseemme ja tulevaan (ainakaan varhaislapsuuden) elinympäristöömme. Meidät vain luotiin, vasten tahtoamme tai (toivottavasti myös jonkun onnekkaan oman) tahdon mukaisesti, me vain ilmestyimme ja aloimme tiedostaa pikku hiljaa kaikkeutta, pala palalta, hetki hetkeltä. Ei annettu mitään karttapalloa tai ohjekirjaa, ”tuohon suunttaan kun lähäret ja näin kun teet niin hyvä tulloopi”. Ei, ei annettu mitään lisäapuja tai ohjeita, koko maailmankaikkeuden sekä olevaisen käsittävää navigaattoria reppuumme tai kompassia taskuumme.

Perimmäinen idea täällä nähtävästi onkin se, että kaikki täytyy löytää sekä varsinkin tiedostaa itse omakohtaisesti, kaikilla on oma ”taistelunsa” taisteltavana ja polkunsa löydettävänä, sellainen vain on olevaisen laki. Vain sillä tavalla todella tiedostaa sekä ymmärtää asioita omalle kohdalleen, oppii omakohtaisesti, kantapään kautta. Mutta jos meiltä ei ole kysytty, jos emme ole saaneet valita, niin se tarkoittaa että meille on vain annettu. Olemme vain olleet ja meille on heitetty takki syliimme. ”Tuossa, otahan koppi” ja kaikkeus heitti meille tällaiset ominaisuudet tällaisessa näkyvässä muodossa, ruumiimme ja kaiken, joka on siihen liitännäistä. ”Tuossa, otahan koppi” ja tietty takki vain sujahti meidän päällemme, tuosta vain. Jokainen voi kysyä mielessään onko tämä nyt reilua? Oliko tässä nyt minkään sortin järkeä?

Eli summa summarum, jos kerran emme ole saaneet valita ja meille on vain annettu, niin voimmehan sitten kysyä että no, haluanko todella elää ja olla tällaisena, ”onko takki todella sopiva”? Käsi on jo jaettu, panokset ovat jo pöydällä joten minkälaiset kortit sain, voiko näihin nyt sitten todella olla tyytyväinen? Sama asia kuin kalastelisi uusilla kalavesillä ensimmäistä kertaa, kun se kerran nappaa niin koskaan ei voi ennalta tietää että mitä sieltä siiman päästä löytyy. On erittäin mielenkiintoista pyöritellä mielessään kysymyksiä kuten jos kaikki on kerran annettua, niin voiko tämänhetkiseen ”lopputulokseen” olla sitten tyytyväinen? Mitkä tekijät ovat johtaneet tähän tilanteeseen? Sekö että takki oli ”väärän” kokoinen ja värinen? Vaiko ehkä se että emme lopulta uskaltaneetkaan käyttää sitä todella hyväksemme, emme koskaan todella käyttäneet hienoa takkiamme elämän tuulissa ja tuiskeissa. Vaikka mahdollisuuksia takin käyttämiseen oli niin paljon, niin lopulta uusi hieno takki jätettiin naulakkoon roikkumaan käyttämättä sen kaikkia rajattomia mahdollisuuksia? No, jos kerran fakta on se, että me olemme saaneet ja jos kerran olemme saaneet, niin seuraava kysymys kuuluukin siis, mitä me tällä ”lahjallamme” todella teemme ja varsinkin se, mitä VOISIMME sillä tehdä? Ehkäpä elämän tarkoitus onkin pyrkiä nauttimaan tästä lahjasta mahdollisimman paljon, pyrkiä käyttämään sitä yhteiseksi hyväksi kaikilla mahdollisilla tavoilla ja yksinkertaisesti, tehdä matkaa, seikkailua? Seikkailla eteenpäin tässä loputtomien mahdollisuuksien sekä valintojen olevaisessa ja pyrkiä olemaan onnellinen. Toimia ja toteuttaa itseämme takkia hyväksi käyttäen kaikissa mahdollisissa tilanteissa, jokaisessa mahdollisessa hetkessä.

Tietääkseni onnellisuus on määritelty ihan virallisestikin ihmiselämän todelliseksi päämääräksi!? Eli ”ei huolen häivää, päivä oon huoletooon” niin kuin laulussakin lauletaan, jos kerran takki on annettu ja tämän kaiken (virallisestikin vahvistettu) päämäärä on onnellisuus, niin ei muuta kuin takki päälle ja menoksi, nokka kohti uusia seikkailuja.

Loppujen lopuksi… elämä on valinta.                                                                  (Riku Liimatta, 31.1.2013)

… olen saavuttanut mieleni äärettömyyden ja nähnyt sen rajat, olen valmis, olen yksi, olen täydellinen, olen saavuttanut suurimman toiveeni, haluni, olen saanut tietää sisäisen totuuteni, kiitos…

… nyt olen kokonainen, oma itseni…

Elä joka päivä elämäsi parasta päivää.

Parasta mitä on, mieli.

… kaikki elämän värit, muodot ja merkitykset avautuvat…

… kaikki on ennalta suunniteltu, me vain aktivoimme suuremman suunnitelman…

… kaikki asettuu omille, niille tarkoitetuille paikoilleen…

Elämäntehtävämme on tehdä tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää ja olla, muuten elämämme täällä on merkityksetöntä, tyhjää…

Tässä elämässä merkityksellisintä on, herääkö elävä olento tiedostamaan oman todellisen luontonsa vai jääkö hän epätietoisuuden harmauteen, tässä elämässä…

… aion täyttää itseni elämällä ja toivon kaikkien muidenkin tekevän niin, ei meillä todella ole muuta vaihtoehtoa tässä maailmassa…

… anna elämän vain tapahtua…

… luota mieleesi, luota itseesi…

Haluan olla jokaisessa hetkessä todellinen, oma aito itseni ja tehdä siten tätä maailmaa monimuotoisemmaksi paikaksi elää… toivon tätä todella myös kaikilta muilta eläviltä olennoilta.

Maailma ympärilläni on muuttunut erilaiseksi maailmaksi, täydellisemmäksi, merkityksellisemmäksi maailmaksi…

Me emme ole mieli, vaan mieli olemme me.

… elämälläni, kaikella elämällä, oma tarkoitus…

… elämä ja olevainen, totuus on avautunut minulle…

… ja kaikki turha katoaa…

… totuus on olemassa ja meillä kaikilla elävillä olennoilla on mahdollisuus löytää se, se löytyy ytimestämme, kaikkeus on olemassa, kaikki on mahdollista löytää. Olemme kaikki tasavertaisia, samanarvoisia.

… tämän oli tarkoitus tapahtua, uskon…

Elämä, olevainen ja kaikkeus on ääretön, rajaton. Onnellisuus sekä elämän mahtavuus on rajatonta. Kaikki näkyvä on tulos näkymättömästä sekä sen potentiaalin aktivoitumisesta… tämä on totuus.

Kaikkeus, rajattomuus, äärettömyys ympäröi minua…

Meistä jokainen kokee rakkauden ja rajattomuuden mielemme, tietoisuutemme kautta, kaikki ajatukset tulevat sieltä. Jokainen elävä tiedostava olento on yhteydessä rajattomaan avaruuteen mielensä kautta, tämä on totuus.

Näkyvä osamme, aineellisuutemme, materiamme on meitä tässä maailmassa pitävä voima, ankkurimme tähän maailmaan.

Rohkeus ja luottamus itseemme, rohkeus ja luottamus olevaista kohtaan on avain onneen, avain elämään ja totuuteen, kaikki on yksi, kaikki on mieli.

Seuraa sisäistä syvintä tunnettasi, ydintäsi vaikka kuoleman uhalla, vaikka kuolisit. Se on meidän kaikkien elämämme tarkoitus, sisimmästämme se löytyy.

Tunnen ikuisen, rajattoman osan itsessäni. Se ympäröi minut, rajattomuus ympäröi näkyvää osaani ja näkyvää maailmaa, aineellisuuteni on sen keskiössä, keskiön ympärillä rajaton kaikkeus… kaikki on valmista, kaikki on täydellistä, kaikki on yksi.

Ulkoinen ja sisäinen, näkyvä ja näkymätön, aineellinen ja aineeton muodostavat kokonaisuuden, olemme yksi, kaikki on yksi, tässä elämässä on kyse siitä kuinka hyvin oppii ja uskaltautuu tuntemaan tuota kokonaisuutta…

Elämä on täynnä salaisuuksia, olevainen on täynnä salaisuuksia, elämä on salaisuus, olevainen on salaisuus.

Järki on tämän maailman luomus, totuus on äärettömyyden luomus. Järki on näkyvän, paljaan, aineellisen maailman olemus, totuus, rauha ja onnellisuus on äärettömän, kätketyn sisimpämme olemus, sisimpämme on ääretön.

Olevaisen tarkoitus ei olekaan menettäminen vaan saaminen, ei kadottaminen vaan löytäminen…

… näin tämän on tarkoitettukin olevan, näin minun on tarkoitettukin olevan…

Kaikki on valmiina meissä itsessämme, rohkeudestamme riippuu löydämmekö vastaukset kysymyksiimme, uskallammeko edes kysyä, uskallammeko yrittää ottaa selville… rohkeus on tämän maailman muuttuja, tämän maailman määrittävä tekijä.

Kun suljen silmäni, tunnen äärettömyyden, rajattomuuden sisälläni…

Tämä, mitä näemme, on enintään puolikas osa kokonaisuudesta, totuudesta…

Suurin onnellisuutemme tässä ajassa on, että saamme nauttia itsestämme sekä toisistamme, ympäristöstämme sekä tämän maailman mahdollisuuksista, muuttaa ja tehdä tätä maailmaa paremmaksi omalta osaltamme.

… tämän elämän alku= tämän elämän loppu…

… raha on vain väline, mahdollistaja, joka mahdollistaa erilaisten asioiden tapahtuvan tässä maailmanajassa…

Elämä on näkyvän ja näkymättömän, aineellisen ja aineettoman yhteyttä. Leikkiä, yhteistoimintaa, aineellisen ja aineettoman fuusio.

”Niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Niin kuin sisäpuolella, niin myös ulkopuolella.” Smaragditaulu 3000 vuotta eaa. Kaikki on yksi…

… tässä elämässä on kyse onnellisuudesta, sen saavuttamisesta ja siitä, milloin sen saavuttaa…

Kaikki on yksi, kaikki on tässä ja nyt.

Onnellisuus on elämän ja olevaisen olemus, onnellisuus on elämän ja olevaisen tarkoitus. Kaikki on yksi, kaikki on mahdollista saavuttaa tässä hetkessä…

… kaikkiin eläviin olentoihin pätee samat säännöt ja samat elämän lait… olemme kaikki samasta alkuperästä, kaikki on yksi…

Elävien olentojen turhautuminen ja kaikki henkiset ongelmat johtuvat siitä, etteivät yksilöt tiedä, tiedä keinoja kuinka purkaa omaa syvintä sisäistä energiaansa, eivät osaa tai eivät uskalla todella toteuttaa itseään.

… jokainen ajatus voi muuttaa maailman, jokainen hetki voi muuttaa elämän…

… pyrin antamaan kaikkeni, annan kaikkeni… annoinko kaikkeni?

Järkeni muurit, henkisen ympäristöni raamit joihin olen kasvanut ja joihin minut on kasvatettu, aiempi olemisen totuus alkaa luhistua… ja äärettömyys, totuus, rauha ja rakkaus valtaavat tilaa itselleen…

Olemme kaikki osa suurempaa voimaa, teimmepä mitä tahansa missä ajassa tahansa, olemme aina turvassa, olemme aina kotona…

Suurempi voima, viisaus ja tieto muuttuu tässä maailmassa ymmärrettävään ja tätä maailmaa muuttavaan muotoon meidän elävien olentojen kautta, meidän elämiemme kautta…

Kaikki tämän maailman uskonnot uskovat ja kohdistuvat, luottavat samaan suurempaan voimaan, suurempaan tietoisuuteen ja olemukseen, vain sen nimitykset ja palvomiskulttuurit vaihtelevat eri aikoina eri paikoissa. Olemme kaikki osa tuota voimaa, osa tuota jumaluutta, se on ytimemme olemus ja meidän on mahdollisuus saada tuo voima käyttöömme tässä ja nyt, kaikkeuden voima ja potentiaali, tieto…

… me olemme osa elämää, elämä luo koko ajan itseään, olemme osa tuota luomisprosessia, me olemme luomisprosessi…

… olemme oman sisäisen järkemme, henkisen maailmamme raamien vankeja ja se vaikuttaa kaikkeen elämässämme, kasvamme siihen ja meidät kasvatetaan siihen… kunnes se luhistuu ja vaihtuu totuuteen…

… ei ole olemassa aikaa?..

… elämäni yksi ihmeellisimmistä tunteista on se, kun aiemmin varmana pitämäni asiat sekä ympäristö, se johon olen kasvanut ja johon minut on kasvatettu, muuttuvat ja muuttavat merkityksestään, ytimeni muuttuu ja tietoisuuteni siitä lisääntyy… ihmeellisintä on että tiedostan tämän kaiken samalla kun se tapahtuu… toivon tätä samaa kaikille eläville olennoille, toivon kaikille vapautumista, se on suurin toiveeni…

… suurin virhe, jonka elävä olento voi tehdä, on rohkeuden puutteesta johtuvat turha odottaminen…

… tieteen ja tietoisuuden yhdistyminen…

… jatkuvaan kuluttamiseen perustuva markkinajärjestelmä tulee ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän, toivon vain todella ettei silloin ole jo liian myöhäistä…

… näkymätön, aineeton täyttää minun elämäni, se on elämäni ydin ja tarkoitus… sitä varten olen täällä, uskon ja luotan siihen…

Me kaikki olemme vain ilmestyneet tähän maailmaan, tähän tuntemattomaan… ero elävien olentojen välille syntyykin vain siinä, kuinka itse kukin yksilö suhtautuu tähän tietämättömyyteen ja tuntemattomaan, suhtautuu itseensä sekä ympäristöönsä, suhtautuu siihen, kuinka tietämättömyydestä pääsee eroon ja onko valmis toimimaan sen puolesta, uskaltaako edes toimia…

Ainut todellinen resurssimme on aika ja tärkeintä ajassa on se, millaisessa olotilassa, tunnetilassa vietämme kunkin hetken omasta elämästämme… siinä on tämän elämämme salaisuus.

Pyri tekemään tässä hetkessä kaikki todella haluamasi, sillä seuraavasta hetkestä ei ole kellään tietoa…

…elämässäni vaikeinta on vakuuttaa itseni, muuttaa itseäni…

Kaikki on voimaa, kaikki on energiaa… se vain ilmenee ja esiintyy eri tavoilla ja eri muodoissa…

Jos ihmiskunta, tällaisena kuin sen tunnemme, tulee tuhoutumaan, niin suurin yksittäinen uhka ihmiskunnan tuhoutumiselle on ihmisten tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä johtuva vastuuttomuus, itsekkyys, piittaamattomuus sekä rakkaudettomuus… se, että ihmiskunta tuhoaa itse itsensä nykyisillä elintavoillaan.

Älä odota, vaan elä.

En minä tiedä mikä minä olen, en tiedä mihin olen menossa. Tiedän vain tunteen ja luotan siihen, toteutan sitä…

Luottamus on avain rohkeuteen, rohkeus on avain toimintaan, toiminta on avain muutokseen…

Meille kaikille on annettu tämä mitä meille itsellämme kullakin on, nyt meistä itsestämme riippuu se, mihin itsemme ja oman aikamme käytämme, valta on meillä itsellämme…

Vain näkymättömällä on lopulta todellista merkitystä, vain näkymättömällä. Aineetonta kannattaa vaalia ja edistää kaikin mahdollisin tavoin.

Elämän totuus pelasti minut itseltäni, järjeltäni…

Elän unelmaani koko ajan…

Järki on vain apuväline, vastaanottaja, jolla suurempi voima muunnetaan tässä maailmassa ymmärrettävään muotoon.

Olemme järkemme vankeja, meidät kasvatetaan järkevään maailmaan ja kun vapaudumme järkemme vankilasta ja saamme tietää sekä tuntea totuuden, elämä muuttuu sanoinkuvaamattoman mahtavaksi, täydelliseksi… siinä on tämän elämän tarkoitus.

Elävä olento pelkää sitä mitä ei tunne, pelkää sitä josta ei tiedä, siksi hän on estynyt tuntemaan todellisen ytimensä, itsensä…

Elävälle olennolle on hyvin turmiollista jos hän ei tunnista omaa todellista luonnettaan, ydintään, olemustaan…

Tietoisuuden vallankumous.

Olemme osa elämää, meillä on kaikki… on meidän oma virheemme jos jätämme itseämme käyttämättä, jos emme toteuta itseämme kokonaan ja kaikella voimallamme, tyydytys on kaikista suurin tällä toiminnan korkeimmalla tasolla, kaikki tarpeet ovat täysin tyydytettyjä, rohkeus tuo tyydytyksen. Taivas on maan päällä, kaikki on yksi. Kaikki odottaminen on turhaa, voimme kokea kaiken mahdollisen tässä hetkessä… En voi olla mistään muusta varmempi enkä kiitollisempi kuin tästä tiedosta…

… Energia, ainut mitä on…

Aineellinen, näkyvä olevainen on vain heijastuma aineettomasta, näkymättömästä olevaisesta.

… Olemme sitä mitä todella haluamme… Olemme sitä mitä todella tunnemme…

… näkymätön käskee, näkyvä tottelee…

”Kaikkein kauneinta elämässä on, kun ihminen ei yritä olla mitään, vaan on”. Manuela Bosco

… kaikki tässä elämässä on luotu, on olemassa meitä kaikkia varten…

Jos et tiedä tai ei ole vielä olemassa vastausta, kehitä sellainen ja ota muutkin mukaan kehitystyöhön, sitä varten he ovat olemassa. Tiedostavan elävän olennon yksi elämän tarkoitus on maailman ja elämän kehittäminen ja kehitteleminen, kehitymmehän itsekin koko ajan, miksi emme kehittäisi myös ulkoista… monimuotoisuus on rikkaus.

Yksilöiden välillä vain tietämättömyydessä ja tietämättömyysasteessa on eroja, nämä erot vaikuttavat jokaisen yksilön koko elämään, kaikkeen…

Elämä on tarkoitettu vain rohkeasti elettäväksi… ei ole muuta todellista keinoa elää.

Jokainen elävä olento on perimmältään henkeä, ja henkien välillä voi olla eroa vain siinä, kuinka hyvin henki tiedostaa itsensä sekä kaiken muun ympärillään, tietääkö henki itsestään ja omasta olemuksestaan vai onko se epätietoisuuden tilassa…

Jos et ole kiitollinen siitä mitä olet ja siitä mitä sinulla on, sinulla ei ole mitään. Jos et arvosta sitä mitä olet ja sitä mitä sinulla on, sinulla ei ole mitään. Meille joka ikiselle on annettu valta, meille kaikille on annettu voima… Tee erilaisuudestasi elämäsi paras ja merkittävin asia… meillä kellään ei ole mitään muuta kuin tämä, erilaisuutemme. Jokaisen elävän olennon elämän tarkoitus on muutos, muuttaa tätä maailmaa jossa elämme, teimmepä sen sitten tietoisesti tai tiedostamatta niin muutamme sitä koko ajan... elämämme tarkoitus on toteuttaa itseämme aidosti ja samalla pyrkiä nauttimaan jokaisesta elämämme hetkestä, jokaisesta omasta hetkestämme… me itse, sinä minä ja hän, me olemme tuo muutos ja tuo muutos kumpuaa perimmiltään luonnollisesta erilaisuudestamme… me itse olemme muutos… (Riku Liimatta, 15.1.2013)

”Kun kuolevilta kysytään, mitä he katuvat, he sanovat näin: Eniten kaduttaa, että en toteuttanut omia haaveitani. Lisäksi kadun, että en uskaltanut osoittaa tunteita, että en ollut enemmän ystävien kanssa ja että tein liikaa töitä. Ellet kuole nyt, voit vielä korjata tilanteen.”

”Sinä olet elämäsi tärkein ihminen”.

Vaikka ikuisuudessa millään ei ole merkitystä, tässä hetkessä kaikella on merkityksensä. Vaikka millään ei ole merkitystä, silti kaikella on merkityksensä.

Näkyvä maailma, materia on hengen ”leikkikenttää”.

Silloin, kun elävä olento olettaa sekä luulee tietävänsä miltä joku tai jokin pitäisi tuntua, silloin hän luulee tietävänsä liikoja. Elämä ja olevainen luo itsensä uudelleen joka hetki, jokaisessa hetkessä lepää ainutlaatuisuuden olemus.

Tästä hetkestä ja jo eletystä elämästä voi pystyä päättelemään totuuden, voi päästä irti kärsimyksestä ja löytää rauhan.

”Pitää vain uskoa itseensä” Niklas Bäckström

Jos et nauti tästä hetkestä, sinulla ei ole mitään.

Olevaisen aito luonne ilman turhia käsitteitä ja sanoja…

Näkyvässä on olemassa vain muutosta ja muutoksen ainut muuttuja on muutosvauhti, nopeus tai hitaus jolla eri muutokset tapahtuvat.

”Minä huomasin, kuinka vahva voima lapsellisuus saattaa olla. Koska en tiennyt, että tehtävä on mahdoton, pystyin siihen”. Bill Atkinson

Kaikki on syntynyt ajatuksesta, meistäkin joka ikinen on omien vanhempiemme ajatusten tulosta. Näkymätön luo näkyvän, se on totuus.

Kun täysi pimeys laskeutuu, mitä jää jäljelle?

”Muutos ei tule koskaan kukkasten saattelemana, sellainen maailma vain on”.

Kaikki näkyvä on tiivistynyttä näkymättömyyttä, kaikki materia on koossa olevaa antimateriaa. Kaikki näkyvä on loppujen lopuksi energiaa, mieltä, henkeä. Kaikki on yksi, tämän ykseyden olemisen muodot muuttuvat sekä vaihtelevat ja se ilmenee lukemattomilla erilaisilla tavoilla ja muodoilla, tästä syntyy kaiken tämän olevaisen rikkaus ja monimuotoisuus, siitä johtuu kaikkeus, siitä syntyy elämä ja olevainen.

(Riku Liimatta, 21v, 6.2.2013. Yksi pieni osa kaikkeudesta.)

Hypoteesi, oletusrakennelma, luulo/ oletus/ kuvitelma olevaisesta ja sen toiminnasta -> oletetaan että kaikki näkyvä syntyykin näkymättömästä, kaikki ulkoinen syntyy sisällä, sisäinen on syy, ulkoinen seuraus eli oletus siitä että me itse luomme elämämme ja kaiken siihen kuuluvan, niin ulkoisen kuin sisäisenkin. Ihmiset elävät tietämättömyydessä, tämän tietämättömyyden tunteen pystyvät aistimaan kaikki (mitä olemme, mitä meidän täällä pitäisi tehdä ja kuinka toimia, mitä sitten tapahtuu kun kuolemme jne. kaikki elämän suuret peruskysymykset, jotka jokainen elävä tiedostava olento aistii itsessään ja ympäristössään). Joten elämme tässä tuntemattoman läsnäolossa koko ajan, olemme tunteidemme ja luulojemme vankeja, emme tiedä mistä kaikki muodostuu ja kuka/ mikä kaikki tapahtuvat tapahtumat luo, mistä ne syntyvät. Olemme kuin neutraaleja lampaita olevaisen suuressa lammaslaumassa, jota jokin tuntematon voima ohjaa, emme tiedä miksi mikäkin yksittäinen tapahtuma tapahtuu ja kuljemme vain lauman mukana, arjen virrassa elämä soljuu eteenpäin tuoden hyviä ja huonoja tapahtumia mukanaan, onnen hetkiä ja surunpurkauksia. Me vain koemme ne ja pyrimme taistelemaan osaltamme niitä vastaan tai luomaan niitä lisää, työntämään niitä pois luotamme tai houkuttelemaan niitä lisää itsellemme, riippuen tapahtuman luonteesta. No, olemme siis kuin uhreja, kuten lammaslaumassakin olemme tietämättömiä ympäristöstämme ja koko ajan takaraivossamme painaa tieto tuosta suuresta tuntemattomasta ympärillämme ja sisällämme, se on kuin suuri susi joka vaanii lammaslaumaa pimeässä metsässä. Olemme siis osaltamme pelokkaita uhrilampaita ja ainut turvamme on tuon lauman olemassaolo ja toiset kaltaisemme tietämättömät lampaat sekä paimen, jonka luulemme olevan lauman johtaja, jonka luulemme johdattavan laumaa eteenpäin ja kohti parempia laidunmaita, tähän siis luotamme koska emme muusta tiedä.

No, jos käännämmekin tilanteen toisinpäin eli me emme olekaan pelokkaita pimeän ympäristömme neutraaleja uhrilampaita vaan olemme itse se paimen, olemme koko lammaslauman johtajalammas joka johtaa koko laumaa minne se itse haluaa ja kaikkea laumassa ja ympäristössä tapahtuvaa. Kaikki, aivan kaikki on vallassamme, luomme itse oman elämämme ja siinä tapahtuvat asiat ja ilmiöt. Olemme kuin aurinko, joka valaisee ympäristöään ja tuo ympäristö on riippuvainen auringosta, ilman aurinkoa ei olisi ympäristöäkään. Toisin sanoen, olemme suurempaa henkeä ja voimaa, energiaa ja mieltä ja tuon mielen ajatukset, nuo kaikki auringon säteet jotka lähetämme ympäristöömme, ne muuttavat ympäristöämme niiden mukaiseksi. Jos lähetämme ympäristöömme surullisia, alakuloisia tai muuten vain negatiivisia säteitä niin ympäristömmekin muuttuu surulliseksi, alakuloiseksi ja negatiiviseksi säteiden takia. Jos taas säteilemme ympäristöömme rakkautta, kiitollisuutta, iloa ja positiivisia ajatuksia niin ympäristömme muuttuukin rakkaudeksi ja kaikki ympäristössämme tulee positiiviseksi noiden säteiden mukaisesti.

No, jos ajattelemme että olemme yksi lammas tuossa lammaslaumassa ja sisällämme säteilee aurinko, energia joka luo kaiken ympärillään ja tuo aurinko on kaikkien lampaiden sisällä, niin sehän tarkoittaa sitä että saamme syyttää tai kiittää ympäristömme tuntemattomuudesta, pahasta sudesta ja neutraalina ympäristön uhrina olemisesta vain ja ainoastaan itseämme, omaa aurinkoamme ja sen lähettämiä negatiivisia säteitä. Olemme olleet koko elämämme tietämättömyyden vankilassa, omien säteidemme negatiivisessa (tai toivottavasti myös positiivisessa) kierteessä joka on vain jatkunut ja jatkunut meidän siitä tietämättämme. Nuo itse lähettämämme säteet ovat muovanneet meidät itsemme ja kaiken ympäristössämme tapahtuvan, teot ja ilmiöt ympärillämme mutta tietämättömyydestämme johtuen olemme kokeneet olevamme sen itse luomamme ympäristön viattomia uhreja, jotka vain ottavat kaiken vastaan tietämättömyyttään, pyrkineet pitämään kiinni kaikesta hyvästä ja onnellisesta ja välttelemään kaikkea epämiellyttävää ja onnetonta vaikka olemme alun perin nuo kaikki ympäristömme ilmiöt itse aiheuttaneet. Kysymys on oman energiamme alemmuuskompleksista, koemme kyllä voivamme vaikuttaa joihinkin aisoihin tavalla tai toisella mutta emme koskaan olisi voineet edes kuvitella että me itse luomme nuo kokemamme asiat ja ilmiöt, emme siis luota emmekä usko itseemme koska emme tiedä. Ja vaikka kuinka yrittäisimme yksin yhtenä aurinkolampaana muuttaa ympäristöämme, niin emme siinä onnistu koska muut lampaat ovat edelleen tietämättömiä neutraaleja uhrilampaita ja heidän negatiivinen säteilynsä ympäristöömme luo edelleen sen negatiivisen ilmapiirin ja siinä tapahtuvat asiat sekä ilmiöt. Meidän yhtenä aurinkolampaana täytyy siis saada koko lammaslauman kaikki muutkin lampaat ymmärtämään heidän oma todellinen luontonsa, tiedostamaan se että lammaslaumasta kukaan ei ole neutraali ympäristömme uhrilammas vaan ympäristöämme luova aurinkolammas. Eli kaikilla lampailla on aurinko, ja lammaslauman ympäristön luo koko ajan nuo lampaiden sisäiset auringot lähettämällä joko positiivista, neutraalia tai negatiivista säteilyä ympäristöömme. Lammas ei siis olekaan uhri vaan kuningas, kuningas joka yhdellä mahtikäskyllä voi muuttaa kaiken valtakunnassaan jos niin haluaa, mutta joka pysyy silti tietämättömänä uhrilampaana koska niin hän on aina elänyt ja syntynyt siihen luuloon, siihen ympäristöön missä lammas tälläkin hetkellä elää. Lampaalla on kaikki valta ja voima, mutta omaa tietämättömyyttään ja vanhojen, ympäristöstä ja muilta lampailta opittujen luulojen ja oletusten perusteella hän pysyy aina neutraalina ympäristönsä uhrilampaana, koska ei tiedä totuutta.

Mutta tarinaan jää silti yksi suuri aukko, yksi suuren suuri tuntematon kohta joka jää edelleen epäselväksi, mistä aurinkolampaat ja ympäristö, paimen sekä ympäristön rakennusaineet ovat alun perin tulleet? Aurinkolammas voi kyllä muokata ympäristöään ja siinä tapahtuvia asioita sekä ilmiöitä, kyllä, mutta onko hän myös luonut itsensä, oman aurinkonsa omilla säteillään. Vai olisiko asia kuitenkin niin että kaiken takana on vielä suurempi, vielä voimakkaampi ja laajempi aurinko joka alkujen alussa omalla säteellään on synnyttänyt ensimmäiset aurinkolampaiden sekä niiden ympäristön rakennusaineet ja tämä suurempi aurinko vaikuttaa kaikkialla, se luo raamit aurinkolampaalle, paimenelle ja niiden ympäristölle ja sille että aurinkolammas voi muokata ympäristöään haluamaansa suuntaan. Suuri kaikkivoipa aurinko on kaikkialla ja se on alun perin luonut myös aurinkolampaan ja sen ympäristön rakennusaineet sekä tämän jatkumon, jossa aurinkolampaat ja kaikki elävä ovat aikojen saatossa kehittyneet, jotta aurinkolampaat voivat toimia tässä jatkumossa ja jotta muutos, elämä on ylipäätään mahdollista. Kaikkivoipa aurinko vaikuttaa kaikkialla, se on kuin niitty aurinkolampaiden sorkkien alla ja ilma jota ne hengittävät, niitty josta ne saavat ruohoa syötäväkseen ja se on myös lammaslauman paimen joka omalla olemassaolollaan luo puitteet lammaslauman olemassaololle, sillä jos ei ole paimenta niin ei voi olla lammaslaumaakaan jolle tuo paimen etsii ruokaniityt ja vesipaikat, lammaslauman olemisen ja elämisen raamit. Jollei ole paimenta, ei ole lammaslaumaakaan ja jollei ole lammaslaumaa niin ei ole paimentakaan. Ne ovat lopulta yhtä, toisistaan riippuvaisia ja molemmilla on kyky luoda uutta elinympäristöä ja muuttaa siinä tapahtuvia asioita sekä ilmiöitä, molemmilla on sisällään aurinko, ja vain tuon auringon laajuus ja sen säteiden muutosvoima vaihtelevat.

Vapaus, niin sisäinen kuin ulkoinenkin vapaus olla, elää ja valita ovat olevaisen parhaita asioita, käyttäkäämme rohkeasti tämä vapaus sekä omaksi, että kaikki olentojen hyödyksi.

Kaiken näkyvän pysymättömyys, tieto siitä että tämä hetki on ainut ja uniikki, tekee juuri tästä kaikesta niin ainutlaatuisen kaunista kuin mitä se on.

Kohde tai ilmiö on aina täydellisempi kuin sitä kuvaava käsite.

Me kyllä pystymme luomaan, mutta emme pelastamaan, ylläpitämään loputtomasti.

Ennen keho piti mieltä hallussaan, nyt mieli pitää kehoa hallussaan.

Mieli koostuu olevaisen pienistä hiukkasista.

Jos olet todella rohkea, sinun täytyy olla sitä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Jos olet todella peloton, sinun täytyy olla peloton jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa. Jos olet aito tutkija, sinun täytyy olla kriittinen kaikkialla, jokaisessa tilanteessa, myös esimerkiksi kannabiksen vaikutuksen alaisena.

Kohtuullisuus on elämän paras nautinto.

Kaikki aiemmassa elämässäni tietoisesti tai tiedostamatta luomani sisäiset rakenteet sekä järjestelmät, jotka ovat ohjanneet ja ohjailleet elämääni 21 vuotta, murtuvat ja sortuvat, ja vapaus, ääretön vapaus ilmaantuu tilalle.

Olevaisen suurin ero syntyy siinä, jos ihminen ei usko eikä luota itseensä verrattuna siihen että hän todella uskoo ja luottaa itseensä. Näiden kahden ääripään ero on rajaton ja nämä erot muokkaavat olevaista sekä elämäämme joka hetki.

Jos et huomaa etkä arvosta kaikista pienimpiä asioita, suuretkin, koko elämää koskevat asiat sekä ilmiöt ovat siten turhia. Pienistä puroista syntyy se kuuluisa suuri virta.

Väheksyminen saa koko elämän sekä kaiken sen monimuotoisuuden ja rikkauden menettämään arvonsa, pienet purot, iso virta. Väheksyminen tuhoaa ja lukitsee.

Erillisyyden harhaluulo on kaiken kärsimyksen sekä epämiellyttävyyden lähtökohta.

Itse elävä tietoinen olento estää oman kehittymisensä ja elämän luomalla mielessään mielikuvia, miltä jokin pitäisi tuntua tai mitä sitten tapahtuu, kun saavutamme jotain tiettyä. Elämä on tässä ja nyt, mielen avaruus on tässä ja nyt, vapaana, ja tältä se tuntuu, tässä hetkessä on ikuisuus ja kaikkeus, tässä on onnellisuus. Suurin pahuus, jonka olento voi itselleen tehdä on totuuden vääristely, sitä vääristävät odotukset sekä oletukset.

Kaikki tapahtuu vain kerran.

Totuus vaatii suurinta ja korkeinta luottamuksen tasoa, suurinta mahdollista rohkeutta ja luottamusta mitä on.

Olen auki.

Onnellisuus on kaikkeus.

Keino, jolla joka päivä muistetaan, mitkä asiat ovat todella tärkeitä, ”live the life you always wanted to live”. P. Coelho

”Tekee kaikesta parempaa”.

Kohtuullisuus onkin kaikista suurin nautinto täällä, itsehillintä sekä itsekuri.

Kaikki on mahdollista, kaikkialla.

Olevaisen perimmäisintä, riisutuinta, aidointa olemusta eli mieltä ei voi sanoin kuvailla eikä käsittein ymmärtää.

Egon, itseyden kuolema on vapauden alku.

Tyhjyydessä vaikuttaa kaikkeus, kaikkeudessa vaikuttaa tyhjyys.

Vaikka mitään ei ole olemassa, silti kaikki on olemassa. Koska mitään ei ole olemassa, siksi juuri kaikki on olemassa.

”Rakasta vihamiestäsi”, toisin sanoen, rakasta itseäsi, ja pyri samalla rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi.

Tämä hetki, tärkein hetki elämässäni.

Tee tästä hetkestä elämäsi tärkein hetki.

Ajattele siten, että OLET JUURI SYNTYNYT TÄHÄN MAAILMAAN, se antaa uutta voimaa ja pitää mielen tuoreena.

Kaikki, jokaisen maailman ihmisen keho on samanlainen, sairaudet vaikuttavat samalla tavalla jokaiseen kehoon, jokainen voi menettää mielenterveytensä samalla tavalla, toisin sanoen liha käyttäytyy samalla tavalla… Kaikki on yksi, kaikki tapahtuu samalla tavalla meille kaikille.

Yhdistä menneisyytesi näkyvä ja näkymätön puoli niin löydät keskitien.

Näkyvä materialistinen maailma on ajan maailmaa, näkymätön immateriaalinen olevainen on ajatonta maailmaa.

Ajaton ja rajaton olevainen, siinä on ainut turva, siinä on ainut rauha. Kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus.

Matka on määränpää, matka itsessään on palkinto matkasta. On turha tehdä liian tarkkoja ja rajoittavia matkasuunnitelmia, antaa matkan luoda itse itseään.

”Älä takerru mihinkään muuttuvaan, pyri pitämään itsesi ja mielesi vapaana”. Älä täytä itseäsi, olemustasi, millään. Unohda sanat sekä käsitteet. Vain ole, ole vain, se on täydellisyys.

Elävien tiedostavien olentojen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys johtuvat siitä, että he luulevat heidän mielensä, ajatustensa sekä mielikuvituksensa toimivan jossain toisessa maailmassa, toisessa ulottuvuudessa. Ei, kaikki toimii tässä ja nyt, tässä olevaisessa kaikki on sidoksissa toisiinsa, kaikki tapahtuva toiminta luo koko ajan itseään sekä toisiansa.

Elämä luo itseään koko ajan, olevainen monistaa itse itseänsä. Yhdestä tulee kaksi, kuten äidistä syntyy lapsi, molemmat ovat silti samasta alkuperästä. Yksi on kaikkeus.

Ihmiselämässä oikeastaan kaiken määrää se, hyväksytkö itsesi ja oletko yhtä itsesi kanssa vai oletko itseäsi vastaan, taisteletko omia halujasi ja tarpeitasi vastaan, tukahdutatko itsesi ja oman potentiaalisi sekä vaikeutat itse näin omaasi sekä muiden elämää tarpeettomasti, loppujen lopuksi aivan turhaan.

Kaikista vaikeinta elämässä on päästää irti olemassa olevista, vanhoista ajatusrakennelmistaan, luuloistaan sekä kuvitelmistaan jotka ovat hallinneet elämää ja ajattelua tähän asti. Se on kuin repäisisi oman kynnen omasta sormestaan, nekin ovat kasvaneet yhteen ja koko ajan liittyneitä toisiinsa.

Kokonaisuudessa on monta eri puolta ja osaa, täytyy olla hyvää jotta voi olla pahaa, täytyy olla surua jotta voi olla iloa, kaikki elämän tunteet, tuntemukset ja olemukset tarvitsevat toisiaan, ne ovat toisistaan riippuvaisia. Mutta tarrautuminen hyvään vähentää kokonaisen kokemuksen kokonaisuutta, tarrautuminen estää kokonaisvaltaisen kokemuksen ja elämän. Tarrautuminen estää kehityksen, koska tarrautuu kiinni kokemuksen alempiin tasoihin eikä siten voi saavuttaa kokonaisuutta, kokonaista kokemusta ja olemusta.

Elävän tiedostavan olennon täytyy työskennellä itsensä, mielensä sekä olemuksensa parissa, ei ole muuta todellista työmaata eikä rakennusaineksia joita työstää, vain näin voi aidosti kehittyä. Todellinen, kestävä muutos ei tule ulkoa eikä ulkoisista muuttuvista olosuhteista, se tulee sisältä.

Kaikki on kiinni siitä, mihin mielensä kohdistaa, ja se mihin mielensä kohdistaa, vaikuttaa kaikkeen. Vai kohdistaako mieltään mihinkään.

Kaikkialla, mieli, olevainen vain toteuttaa itseään, ja tämä itsensä toteuttaminen on mielen, olevaisen suurin onnellisuus sekä tehtävä. Se on kaiken syy, ja tämä mitä olemme sekä mitä ympärillämme on, on seuraus.

Meillä kaikilla, jokaisella mielellä ja olevaisen osalla on halu kehittyä. Emme vain tiedä miten ja kuinka kehittyisimme, siitä johtuu turhautuminen ja muut vastaavat mielen oireet.

Vain sillä on merkitystä, kuinka laajasti asiat, toiminnan ja omat tekonsa näkee omissa syy- yhteyksissään.

Viisauden ja koetun kokemuksen täytyy olla tasapainossa, muuten on vaaran tulla mielipuoleksi. ”Hulluutta” itsessään ei ole olemassa, on vain eritasoista mieltä ja kokemusta, eritasoista vapautta.

Kaiken kärsimyksen syy on samaistuminen, koska antimateria samaistuu materiaan, koska aineeton samaistuu aineeseen. Koska mieli ja henki samaistuu tähän, minkä pystymme aisteillamme kokemaan.

Kuolema on näkyvästä osastamme luopumista, kuten pääraketti hylkää apurakettinsa nousun jälkeen, niiden käyttötarkoitus on jo täytetty. Ennen ne olivat korvaamaton osa päärakettia ja ilman niitä nousu ei olisi onnistunut, mutta nyt niiden käyttötarkoitus on jo täytetty ja ne ovat turhia, turhaa ylimääräistä painolastia.

Näkyvä osa, materiaalisuutemme on egomme, itseytemme, itsekeskeisyytemme sekä itserakkautemme huipentuma. Tämä näkyvä, ”ehdollinen” maailma luo elämään ja olevaiseen kaiken sen monimuotoisuuden sekä rikkauden, jota yksi ”ajaton ja rajaton” mieli hallitsee sekä jossa se voi vapaasti toimia.

Mielen perusolemus on täydellisyys, kun pääsemme irti kaikista mieltä kahlitsevista sekä ohjaavista ajatusrakennelmista, luuloista ja kuvitelmista emme häiritse mieltä millään, sen perusolemus, ydin, pääsee esille. Täydellinen mieli on itsetuntemuksen, itsensä tuntemisen ydin, sitä ei voi sanoin kuvata eikä käsittein ymmärtää. Tuo olemisen perusolemus on ainut turvani, se on ainut todellinen iloni.

Ainut huono puoli totuudessa on se, että vaihtoehtoja ei enää ole. Totuus on ainut oikea totuus, olipa tilanne tai aika mikä tahansa niin totuus pysyy.

Pahin helvetti ja syvimmät pelkotilat ovat kaikki mielentiloja, kun ajattelet helvettiä ja sen kauheuksia niin todella olet helvetissä, kun pelkäät todella, sen pahempaa pelkoa et voi kokea. Muutos on samalla helvetti ja taivas, se on kaiken syy ja seuraus.

Pystyn tuntemaan ja kokemaan kaikki menneet olotilani, kokemukseni sekä tuntemukseni, kaikki aiemmat olotilani tässä elämässä, pystyn samaistumaan niihin.

Tila, muutos ja tieto, kolme olevaisen peruselementtiä, perusolemusta.

Tämä maailma on ”taivas”, täällä meidän on tarkoitus toteuttaa kaikki suurimmatkin unelmamme ja haaveemme, saada elämästä kylliksemme. ”Live the life you always wanted to live”. Paolo Coelho

Jos haluat että jokin tietty asia toteutuu jollain tietyllä tavalla, sinun täytyy toteuttaa se siten itse, sillä muut haluavat sen luultavasti toteutuvan jollain toisella, omalla tavallaan. Jokainen on samalla oman elämänsä kuningas sekä orja, kaikki riippuu siitä millaiseksi oman elämänsä muokkaa.

Kun uskaltaa kulkea omaa polkuaan, juuri se tietämättömyys ja yllätyksellisyys mitä polun varrelta löytyy, mitä polku tuo tullessaan, juuri se tekee elämästä elämisen arvoista, se tekee elämästä todellisen elämän.

Ainut todellinen este itsellemme omassa elämässämme olemme me itse.

Jopa maa jalkojemme alla liikkuu ja muuttuu, kaikki näkyvä on koko ajan liikkeessä, tarrautuminen tähän näkyvään, tähän liikkeeseen, tähän muutokseen on kaiken kärsimyksen syy.

Luulo ja kuvitelma siitä, että me olemme erillisiä kaikesta muusta, yksin maailmassa, on kaiken surun ja kärsimyksen lähde. Ainut turvamme ja ilomme on tieto siitä, että emme ole yksin, meitä ”itseämme” ei ole olemassakaan. Kaikki on sidoksissa kaikkeen ja yksi on kaikkeus, vain tuo ymmärrys tuo todellisen rauhan ja turvan. Luota itseesi niin luotat kaikkeuteen, muuta todellista luottamuksen lähdettä ei ole olemassakaan. Jos pitää valita yksi asia johon todella luottaa, luota omaan syvimpään olemukseesi, omaan puhtaaseen, tunteista, käsitteistä ja sanoista vapaaseen ytimeesi.

Olevaisen pienimmässäkin osasessa, kuten atomissa, vallitsee kaikki olevaisen ominaisuudet sekä ihmeellisyydet.

Jos voit pahoin ja uskallat olla rehellinen itsellesi, niin todellisuudessa pahasta olostasi et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi, muiden syytteleminen ja syyn etsiminen ulkopuolelta on täysin turhaa eikä johda pysyvään olotilan parannukseen.

Kehomme on häviävää, joten kaikki mitä kehollamme teemme sekä mitä kehossamme tunnemme, on myös häviävää.

Olemme kaikki olevaisen matkaajia, kaikki yhdellä suurella polulla, yhdessä suuressa veneessä.

Tunnen elämänvoiman sisälläni.

Älä tee mitään olemuksellasi, mielelläsi, millään. Älä tarraudu mihinkään kokemuksiin, vain koe ne, vapaana oleminen, takertumattomuus, vaatii suurinta luottamuksen ja rohkeuden lajia. Todellinen vapaa elämä vaatii todellista luottamusta olevaiseen, itseensä. Kun luotat itseesi, luotat olevaiseen, luotat kaikkeuteen. Niin kuin ihminen luo uutta tyhjästä, niin myös olevainen luo uutta tyhjästä, koko ajan, meidän kaikkien elävien olentojen kautta olevainen luo itseään koko ajan. Muutos on kaiken tarkoitus, vain se tekee eron yksilöiden välillä kuinka suhtautua tähän muutokseen, juuri muutos tekee kaikesta niin merkityksellistä, ainutlaatuista ja kaunista kuin mitä kaikki on, maailman paras sekä huojentavin tieto on se, että en ole mitään, että ei tarvitse olla mitään. Ja silti olen kaikkeus, me kaikki olemme kaikkeus.

Elämänmatka on aivan järjetön. Olevainen on aivan järjetön. Ongelmaksi nouseekin vain se, että elävät tiedostavat olennot suhtautuvat olevaiseen järjellä, järjestä muodostuu este. Olla oman järkensä vanki on kaikista syvin helvetti ja lohduttomin vankila, jäädä oman itseytensä vangiksi omaan vankilaansa.

Kohde on tarkoitus, ja palkinto on kohteesta saatu toiminnan synnyttämä kokemus. Kaikki tapahtuu samaan aikaan, kaikki on yksi.

On olemassa vain kokemus, puhdasta kokemusta.

Vastaamme kaikesta, kuten omasta elämästämme, sen sisällöstä sekä terveydestämme, vain ja ainoastaan itsellemme.

Mieli on kaikkivoipa, mieli on valta, mieli on voima. Mieli on kaikkeus, kaikkeus on yksi, yksi on mieli.

Nöyryys ja kiitollisuus luovat, ylpeys ja kateus tuhoavat.

Oma terveytemme on oman elinaikamme koko ajan tikittävä kello, siksi terveyttä kannattaa vaalia kaikissa muodoissaan, sekä henkistä että fyysistä, mahdollisimman paljon.

Tieto on valtaa, tietämättömyys on heikkoutta, luulot ja kuvitelmat johtavat harhaan, ne ovat kuin ammattitaidottomia oppaita pimeyden keskellä.

Jokainen päivä on uusi palkinto omasta elämänmatkastamme, aiemmasta elämästämme.

Kaiken syy on siinä, että mieli voi hallita itseään sekä muuttaa itseään, mieli voi muuttua.

Kannattaa aina pyrkiä siihen, ettei tarvitse uskoa, vaan voi tietää.

Mieli tuntee ja tunnistaa mielen, itsensä, kun se on yhteydessä näkyväiseen maailmaan.

Elämä ja olevainen voi toimia pahimman kärsimyksen ja tuskan aiheuttajana, mutta myös suurimman mahdollisemman onnen sekä autuuden tuojana. Kaikki on yksi.

Elän koko ajan kokemisen, tuntemisen syvintä tasoa.

Itse luot kaikki esteet ja vahvuudet elämääsi, itse olet itsesi kuningas sekä orja.

Jos et ole päättänyt mitä haluat elämältä, sinulla ei ole mitään tavoitteita joita kohti kulkea elämässä. Ja jos sinulla ei ole mitä tavoitella, niin olemisesi on päämäärätöntä. Ja jos sinulla ei ole päämäärää elämällesi, niin elämäsi on pelkkää olemista.

Kun tietää, se antaa vapauden toimia täysin oman mielensä mukaisesti, täysin kuten itse haluaa.

Olen täydellistä, suurta vapautta.

Olevainen antaa meille koko ajan uusia mahdollisuuksia, me itse vaikutamme noiden mahdollisuuksien syntymiseen omalla mielellämme, ja mikä tärkeintä, meistä itsestämme riippuu tartummeko noihin mahdollisuuksiin sekä käytämmekö ne hyväksemme.

Syy on halu, seuraus on toiminta. Syy on tarve, seuraus on muutos.

Itsensä toteuttaminen on elämän suurin haaste, sekä samalla suurin ilo. Se on olevaisen meille suoma suurin ja tärkein tehtävämme. Ulkoista maailmaa voi muuttaa lukemattomia eri kertoja, sisäistä todellista olemustaan, itseään, vain kerran.

Jos kaipaat muutosta, tee muutos. Vain sinä itse todella pystyt siihen, vain sinä todella pystyt muuttamaan omaa elämääsi. Jokainen on vastuussa oman elämänsä muutoksista sekä niiden suunnasta. Jos jäät odottamaan, koet myös siitä johtuvat seuraukset, rohkeus on väline muutoksen toteuttamiseen. Sinun täytyy päättää itse mitä haluat, muutos tarvitsee aina syyn, ilman syytä ei ole muutosta, seurausta.

Sisäinen tunteesi, suhtautumisesi asioihin ratkaisee lopulta kaiken elämässäsi. Siitä voit syyttää ja kiittää todella vain itseäsi, sitä voit muuttaa todella vain sinä itse.

”Kaikki on ajatuksen tulosta”. Jos ei ole ajatusta, ei voi olla myöskään tulosta. Jos ei ole syytä, ei voi olla seuraustakaan.

”Kun kerran eletään, niin eletään sitten kunnolla” Riku Liimatta, 17.2.2013 klo 22.47

Jos väheksyt muita, väheksyt itseäsi. Jos kunnioitat muita, kunnioitat itseäsi.

Kuten mies tarvitsee naisen, niin nainen tarvitsee miehen, jotta he voivat synnyttää kolmannen, jotta he voivat synnyttää uutta elämää, yksin olemme heikkoja, me tarvitsemme elääksemme sekä uutta luodaksemme toisiamme.

Kaikki on tässä, kaikki on nyt. Tämä mitä koet nyt, on kaikkeus, luota tähän ja tutki tätä, ei mitään tarvitse pelätä, pelkoa itsessään ei ole olemassa, on vain tietämättömyyttä, tuntemattomuutta.

Kaikki tuntevat epävarmuuden koskien tulevaisuutta, epävarmuuden omassa tekemisessään ja sen onnistumisessa, mikään ei ole varmaa. Ratkaiseva asia onkin se, haluammeko sitä mitä todella teemme ja mikä vielä tärkeämpää, uskommeko ja luotammeko itseemme sekä siihen mitä itse olemme tekemässä, loppujen lopuksi se ratkaisee kaiken.

Kun mieli on kevyt, vapaa, koko elämäkin muuttuu paljon kevyemmäksi, helpommaksi, vaivattomammaksi. Älä tarraudu kiinni mihinkään muuttuvaan, älä takerru muutokseen, muutos on elämän perusolemus joten pysy itse muutoksen mukana ja pidä mielesi kevyenä, koko ajan tuoreena, vapaana takertumisesta ja siitä johtuvista harmeista.

Me itse luomme omat pelkomme omilla ajatuksillamme, luuloillamme sekä kuvitelmillamme.

Pidä mielesi tuoreena, keskity tähän kuluvaan hetkeen äläkä takerru tulevaan tai menneeseen. On olemassa vain yksi hetki, ja tuo hetki on tässä ja nyt.

Täytyy olla valmis päästämään irti vanhasta, jotta uutta voi tulla tilalle. Elämä on jatkuvaa muutosta, vain muutos on varmaa.

Voiko mistään sanoa että se on absoluuttinen totuus. Onko absoluuttista totuutta olemassakaan jos vain muutos on varmaa.

Jätä kaikki turha ja negatiivinen, niin sisäinen kuin ulkoinenkin. Älä kanna mukanasi mitään ylimääräistä, pidä mielesi ja itsesi vapaana, kevyenä.

Rohkeasti itsensä toteuttamisen kautta syntyvä onnellisuus, ilo sekä kiitollisuus, siinä on elämälle riittävästi tarkoitusta sekä sisältöä.

Elämää voi elää niin monella eri tavalla ja eri toteuttamisen tasolla, on olemassa niin monta eri tapaa sekä tasoa kuin on elävää olentoakin, on ollut ja tulee olemaan.

Elämässä, kaikessa on kyse siitä, kuinka hyvin löydät itsesi.

Jokainen voi elää omaa elämäänsä niin monella eri tasolla, aidon itsensä toteuttamisen taso on kaikista korkein sekä tavoiteltavin taso.

Keho tarvitsee halun, halu tarvitsee kehon. Ajatus tarvitsee kehon, keho tarvitsee ajatuksen. Näkymätön tarvitsee näkyvän, näkyvä tarvitsee näkymättömän toimiakseen, aktualisoituakseen, toteutuakseen.

Kuuntele itseäsi, luota itseesi.

Tee sitä, mitä itse todella haluat. Tee asioita, joista saat todellista tyydytystä. Elämä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista, valinta on meidän jokaisen oma, se on jokaisen itse tehtävä. Elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä, meillä itsellämme on vapaus valita sekä sitä kautta vastuu valinnoistamme.

Tärkeintä on pysyä itselleen uskollisena, jos pettää itsensä, pettää kaiken.

Itse luomme oman elämämme rajat ja mahdollisuudet omilla ajatuksillamme, luuloillamme ja kuvitelmillamme.

Jos uskallat todella olla rehellinen itsellesi, niin loppujen lopuksi et voi turvautua kuin itseesi, ja omaan todelliseen luontoosi, olemukseesi.

”Taivas” ja ”helvetti” ovat todellisia, maanpäällisiä mielentiloja.

Meistä jokainen on oman elämämme kuninkaita ja kuningattaria, meillä on valta omaan, sekä muiden, elämään.

Luomme kaikki, koko ajan, kaikilla ajatuksillamme sekä teoillamme, historiaa ja kehitystä.

Tyytyväisyys on onnellisuuden sekä kiitollisuuden tärkein muuttuja. Ja jokainen voi itse vaikuttaa oman tyytyväisyytensä muuttujaan.

Itsensä toteuttaminen on todellista itsensä rakastamista, rakastaminen on todellista itsensä toteuttamista. Ne molemmat kulkevat käsi kädessä ja ovat riippuvaisia toisistaan.

On olemassa päätöksiä, jotka voi tehdä vain kerran elämässään, koska ne saattavat muuttaa yksilön elämää niin paljon, kuten tietoinen valinta itsensä tietoisen toteuttamisen aloittamisesta.

Ajatukset ovat myrkkyä, sanat ja käsitteet ovat rajoittava kirous, luota vain omaan syvimpään olemukseesi. Tärkeintä jokaisen tiedostavan elävän olennon elämässä on se, että pysyy itselleen, ja omalle syvimmälle sisäiselle tunteelleen uskollisena. Seuraa itseäsi, uskalla löytää itsesi ja tee se rohkeasti sekä itseesi luottaen, ilman pelkoa, se on jokaisen tiedostavan tuntevan olennon elämän tärkein tehtävä sekä tarkoitus, näin itse uskon ja tiedän, ja tätä elämänohjetta itse seuraan, en voi antaa kenellekään parempaa neuvoa kuin tämän. (8.3.2013 klo 20.35 Riku Liimatta)

Näkymätön olevainen, sisäinen elämä, mieli, mielen pienimmätkin osaset sekä mielen kokonaisuus on kuin miltei ääretön palapeli, palapelin palaset ovat sikin sokin järjestäytymättömänä hajalleen olevaisessa ja siitä johtuu kaikki epämiellyttävät tunteet, tuntemukset, ajatukset, olotilat ja vastaavat jotka me kaikki tiedämme. Jokainen tunteva olento työskentelee tuon palapelin ja sen palasten kanssa koko ajan, jokainen on yhteydessä tuohon palapeliin, me itse olemme tuo palapeli. Mutta jos ja kun palapelin loppumattomalta tuntuvat palaset saadaan kerran kohdalleen, kun palapelin palat lopulta löytävät oikean paikkansa äärettömässä kokonaisuudessa, silloin sitä ei voi enää rikkoa. Kun palapeli on kerran saatu valmiiksi, sen rikkominen on mahdotonta. Kaikkeus on yksi, yksi on kaikkeus. (Riku Liimatta 8.3.2013)

Potentiaalini on aktualisoitunut, palapelin palaset ovat löytäneet oman paikkansa.

Jokaisessa tuntevassa ajattelevassa olennossa on 2 erilaista puolta, keho ja mieli, aine ja aineeton, näkyvä ja näkymätön. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja koko ajan toisiinsa yhteydessä, jotta ne voivat toimia yhteistyössä, jotta ne voivat huolehtia toisistaan, jotta ne voivat olla yksi.

Kuolema on jokaisen tuntevan, ajattelevan elävän olennon elämän merkittävin, pelottavin sekä tyydyttävin kokemus, kuolema on kaikkeus.

… vastaukset kaikkeen löytyvätkin sisältämme…

Uskon että saamme omien tekojemme mukaan, meille annetaan elämässämme sen mukaan kuinka elämme ja kohtelemme itseämme sekä toisia eläviä olentoja. Jos teemme hyviä tekoja, olemme rakkautta sekä kiitollisia kaikesta mitä on ja kaikesta mitä olemme, meille annetaan hyvää ja saamme lisää asioita elämäämme joista olla kiitollisia. Jos taas teemme pahaa ja emme ole kiitollisia tästä mitä olemme ,tästä mitä on, niin seuraukset ovat sen mukaiset… meillä on valta, meillä on voima…